Moni on varmaan miettinyt, mihin katosivat ne vanhat vasemmistolaiset, joita vielä 1980-luvulle asti tunsi ja tiesi olevan melkein joka paikassa. Käänsivätkö he takkinsa ja ryhtyivät porvareiksi? Kuolivatko he? Vai eivätkö he enää politiikkaan pettyneinä äänestä vaaleissa? Varmaan kaikki nuo ovat yksittäistapauksissa totta. 2000-luvun alussahan tehtiin monen mielestä yllättävä tutkimus. Juuri, kun media oli välittänyt "yleiseen" tietoon kuvan 60–70-luvun vasemmistolaisista, jotka ovat kääntäneet takkinsa ja myyneet periaatteensa, väittikin tutkimus, että he ovat päinvastoin uskollisia vanhoille ihanteilleen. Asiaan liittyy tasa-arvon, rauhan ja luontoarvojen kunnioittamista sekä vasemmiston tai vihreiden äänestämistä. Miltähän asia näyttäisi nyt, kun vihreät ovat ryhtyneet oikein toden teolla kaupittelemaan ihanteitaan?
Itse olen törmännyt kiintoisaan ilmiöön: vanhoja vasemmistolaisia tulee vastaan melkein joka paikassa. Heitä on kirjastotyöntekijöinä, divarinpitäjinä, oppilaitosten opettajina, istuu kapakoissa ja tietysti vaikuttaa täällä netissä. Kun heidän kanssaan vaihtaa muutaman sanan vanhoista vasemmistolaisista ajoista, he tuntuvat olevan muistojensa kanssa ihan kotonaan. Niihin ei liity oikeistohegemonian kuvittelemaa häpeää tai edes nykytilan aiheuttamaa vieraantumista. Hyvin mahdollisesti keskustelu päättyy vanhan vasemmistolaisen lausahdukseen, että voi, kunpa nytkin olisi vastarintaa, sille olisi tarvetta enemmän kuin koskaan ennen.
Yllä olevasta tietysti välittyy kuva passiivisuudesta ja luovuttamisesta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Vanhat vasemmistolaiset ovat usein kadottaneet oman viiteryhmänsä ja sen läsnäolon tunnun. Niinpä kukaan ei ole heille sanomassa, että nyt rivit kokoon, äänestetään Meidän Puoluetta. Uskon, että Vasemmistoliiton ja SKP:n potentiaalinen yhteiskannatus ei suinkaan jää alle 10 prosentin, niin kuin tyhmempi voisi gallupeista päätellä, vaan saattaa olla jopa kaksinkertainen. Niitä, jotka eksyksissään äänestävät satunnaisesti edellä mainittujen sijaan SDP:tä, vihreitä, "protestipuolue" perussuomalaisia tai peräti keskustaa, tai jättävät tyystin äänestämättä, voi olla moninkertaisesti siihen ydinjoukkoon nähden, joka tietää ja muistaa oman paikkansa. Aika moni "liikkuva" on 1990- ja 2000-luvuillakin äänestänyt vasemmistoa, mutta niitä, jotka ovat päätyneet johonkin muuhun vaihtoehtoon, on vaalista vaaliin yksinkertaisesti enemmän.
Mieleen tulee kysymys: miten saada nämä liikkuvat vanhat vasemmistolaiset oman alkuperäisen joukkonsa pariin? Puolueet ovat viime vuosikymmeninä tehneet kaikkensa vedotakseen nimenomaan nuoriin äänestäjiin, mutta silti nuoret ovat yhä verraten passiivisia. Yllättävän hyvin nuoriin on onnistunut vetoamaan Vasemmistoliitto, jonka nykyisestä kannattajakunnasta lokakuun Suomen Kuvalehden tutkimuksen mukaan 5 % ei vielä viime eduskuntavaaleissa saanut äänestää (Kokoomuksella ja persuilla luku on 3 %). SKP taas voi hyvinkin vedota nuoriin vasemmistoradikaaleihin. Nuorten suhteen ei siis välttämättä ole hädän päivää! Miten olisi, jos katseet yllättäen suunnattaisiinkin ennen 1970-lukua syntyneisiin ikäluokkiin – ja nimenomaan liikkuvien tuhlaajapoikien ja -tyttöjen kutsumiseksi takaisin kotiin?
Kaupunkien kulttuurivasemmistoa varten minulla on idea. Järjestetään Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja muissa keskuksissa puolueiden ja järjestöjen yhteistyönä kulttuuri-iltamat, joihin kutsutaan esiintymään muutama menneiltä vuosilta tuttu vasemmistolainen laulaja, puhuja, runoilija ja/tai muu tulkitsija. Kootaan samoihin tiloihin myös näyttely valokuvista ja lehtileikkeistä, esitetään lyhytelokuva tai pari, nostatetaan yhteisfiilistä eikä puhuta liikaa politiikkaa, etteivät vanhat puoluepolitikoinnilliset ristiriidat pulpahda pintaan. Ruokaa ja juomaa on oltava saatavilla. Juhlavieraat tapaavat vanhoja vasemmistotuttujaan, jotka ovat vuosikausia piileksineet kirjastoissaan, divareissaan, oppilaitoksissaan, kapakoissa ja netissä. Pois lähdettäessä heillä on ihastunut olo: vihdoinkin, pitkän liikunta- ja eksymisajan jälkeen, he ovat löytäneet kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti