Suomen poliittista järjestelmää on tavattu "pikkuvioista" huolimatta kehua. Täällä ei oletettavasti peukaloida äänestystuloksia niin kuin Valko-Venäjällä. Täällä ylipäänsä saa äänestää toisin kuin diktatuureissa. Täällä on useita puolueita, emmekä joudu valitsemaan kahdesta pohjimmiltaan samantyyppisestä kuten Yhdysvalloissa. Kaikki poliittisen systeemimme erinomaisuus on siis verrattuna johonkin toiseen. Tiedämme, että USA pitää itseään demokratian ylimpänä puolustajana maailmassa, vaikka kriittisen suomalaisen silmissä sikäläinen systeemi on demokratian irvikuva. Kaikki on suhteellista, vai onko?
Uskon, että myös USA alun pitäen pyrki olemaan aidosti demokraattinen. Niin Suomikin. Mutta Yhdysvallat on kansanvalta jättänyt aikoja sitten, ja nyt sama prosessi on tapahtumassa täällä meidän kotimaassamme. Eduskunnassa ei viihdytä, presidentiksi ei oikein löydy tarjokkaita ja amerikkalainen konsulttitoimisto kirjoittaa hallitusohjelman. EK, Etla, firmojen johtoportaat ynnä muut lobbarit vaikuttavat päätöksentekoon joko suoraan porvaripuolueiden ja -ministereiden tai välillisesti eduskunnan virkamiesten kautta. Näistä asioista minäkin olen jo aiemmin kirjoittanut.
Uusin tyrmäys on eduskunnan hanke muuttaa vaalisysteemiä entistä epädemokraattisemmaksi. Vaaleihin osallistuville puolueille aiotaan asettaa valtakunnallinen äänikynnys, jota ylittämättä ei puolue saa yhtään edustajaa läpi, vaikka suhteellinen äänimäärä oikeuttaisikin läpimenoon omassa vaalipiirissä. Lisäksi puolueiden väliset vaaliliitot aiotaan kieltää. Ja edelleen (eduskunnan määräämää) vaalitukea saavat ainoastaan eduskuntapuolueet.
Hankkeen päämäärä on selvä: uudet tulokkaat halutaan pitää eduskunnasta ulkona. Nykyisille eduskuntapuolueille tämä sopii, sillä niiden asema (ehkä kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta – kevään eduskuntavaalit näyttäkööt) on verraten vakaa. Vihreä liitto aiotaan kanonisoida eduskunnan ekopuolueeksi, perussuomalaiset protestipuolueeksi ja vasemmistoliitto tietysti vasemmistopuolueeksi. Jokaisessa näistä ryhmistä on sen verran omahyväisyyttä, että ne uskovat oikeasti täyttävänsä niiden haltuun osoitetut tontit. Todellisuudessa tietysti vihreät eivät uudessa kampanjassaan edes ilmaise luontoarvojaan, persujen protesti on pinnallista ja näennäistä, ja vasemmistoliittokin edustaa melko laimeaa vasemmistolaisuutta. Kahdeksan puolueen valtajärjestelmä on paljon moninaisempi kuin kahden, mutta silti pelinavaus samaan suuntaan.
Miksi uusia tulokkaita niin väheksytään tai kavahdetaan? Nyt tarvitaan kaikille tuttua korruption käsitettä. Vaalituki on tietysti selvä lahjus: "Kun meillä on tämä konsensus, autetaanpa siitä hyvästä kaikkia osallisia taloudellisesti." Konsensus on tietysti pelkkä illuusio, kuten demokratiakin. Poliittisen vallan yläpuolella on muita valtatyyppejä kuten taloudellinen ja hegemoninen valta. Pysyäksemme eduskuntapuolueissa: SDP:n, vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten yhteyteen perustuva, edes laimeasti porvarivallan kyseenalaistava yhteistyöjuntta ei ole nyky-Suomessa mahdollinen. Näennäisesti sen tekevät mahdottomaksi osapuolten keskinäiset (risti)riidat. Niistä hyötyvät yhteiskunnan varsinaiset vallanpitäjät, joita edustaa lähinnä kokoomus. He säätelevät ison rahan (joka ohjaa mm. valtamediaa) ja hegemonisen "uskottavuuden" avulla pienempien poliittisten ryhmien suhteita mieleisikseen. Nyt eduskunnassa on sellainen pakkaus, joka vallanpitäjien näkökulmasta toimii: moninaisuuden illuusio säilyy, mutta henkisen korruptoituneisuuden tähden kukaan ei oikeasti heitä kapuloita rattaisiin.
Asioita tutkailevalle on päivänselvää, että suurin uhka eduskuntapuolueille on Suomen kommunistinen puolue, joka on kunnallispolitiikassa osoittautunut kiusankappaleeksi. Pienempiä uhkia edustavat ajoittaiset ilmiöt, joihin myös ei voi luottaa – tulevissa vaaleissa piraattipuolue ja Muutos 2011. Mutta vain SKP:llä on tukenaan sen kokoluokan kannatus ja historiallinen jatkumo, että se ilmestyy aina vaaleihin niin kauan kuin tätä ei avoimesti kielletä. Jos kommunistit saisivat yhdenkin ehdokkaansa eduskuntaan, hän olisi täysin lahjomaton ja räikeästi muista erottuva eduskunnan jäsen. Hän puhuisi poliittisen järjestelmän mädännäisyydet näkyviksi ja osoittaisi muut kansanedustajat viime kädessä yhden ja saman palvelijoiksi. Tai mikä vielä pahempaa, hän voisi monissa tapauksissa saada tuekseen hyväntahtoisia edustajia esimerkiksi vasemmistoliitosta, vihreistä tai perussuomalaisista. Se olisi valekonsensukselle myrkkyä. Nyt aiotaan säätää laki, joka tekisi kommunistikansanedustajasta toistaiseksi mahdottoman ajatuksen. Sen tähden kommunisti onkin äänestettävä eduskuntaan nimenomaan näissä vaaleissa, ennen kuin on liian myöhäistä.
Demokratian supistumisella ja supistamispyrkimyksillä on selvä yhteys muihin viimeaikaisiin poliittisiin päätöksiin. Ne edustavat suuren rahan ja todellisten vallanpitäjien (raha – hegemonia – porvariluokka) asiaa, eivät "kansan", jota eduskunta on edustavinaan. Viimeaikaiset pyrkimykset leikata julkista taloutta entisestään ja järjestää rikkaalle kansanosalle rahalla etuoikeuksia ajavat ihan samaa asiaa. Suomalaisen demokratian ainaisen kehumisen tehtävä on varmistaa selusta. Ihmisille tarjotaan yhteisistä asioista vieraannuttavaa hömppää lööppijulkkiksineen ja tositeeveineen, eikä asioihin perehtymistä pidetä arvossa. Tulevien eduskuntavaalien avainkysymykseksi tarjotaan maahanmuuttoa, mitä harhaa ylläpitää joukko yliaktiivisia nettikeskustelijoita. Tällainen "demokratia" ei enää yllä niihin asioihin, joilla oikeasti on suuri yhteiskunnallinen merkitys, sillä ihmiset vieraantuvat noista asioista ja luovuttavat usein mielellään päätösvallan "asiantuntijoille". On muistettava, että natsitkin äänestettiin 1930-luvun Saksassa valtaan demokratian puitteissa. Huono demokratia lakkauttaa aina itsensä, ja juuri niin on Suomessa nyt vähällä käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti