TÄYSILLÄ TÄMÄ KESÄ

"Tule vastaan, tule vastaan.
Tule nyt, kun vielä voi."
— Juice Leskinen

Vielä pääsemme lähtemään. Vielä pääsemme maanteille, moottoriteille, rautateille, kävelyteille – jopa puomein suljetuille yksityisteille, kun on sopiva kulkuneuvo ja hetki. Vielä pääsemme tapaamaan toisiamme. Vielä on tapahtumia, joissa ihmiset kohtaavat. Vielä on eläviä kaupunkeja, ja mikä parasta, näin kesällä jopa elävää maaseutua. Vielä on kaikkea. Eletään täysillä tämä kesä!

Bensa on sikamaisen kallista, mikä kurittaa köyhiä varsinkin isojen kaupunkien ulkopuolella. Mutta vielä se ei ole tätä kalliimpaa. Kaksi ja puoli on vähemmän kuin kolme, ja kolmekin on vähemmän kuin neljä tai viisi. Vielä pystymme ajamaan. Vielä pääsemme kesän kauneimpiin matkakohteisiin ja löydämme päräyttävimmät kesäyllätykset. Eletään täysillä tämä kesä!

Ukrainassa soditaan. Melske kuuluu joidenkuiden korviin täälläkin. Se melske on sekoittanut selvät sävelet, ja kansa on saatu lopultakin – vuosikymmenten väsyttämisen jälkeen – haluamaan Natoon, ehkä myös siihen lopulliseen yhteenottoon itänaapurin kanssa. Mutta vielä on rauha Suomenmaassa. Vielä ei pyssyjen pauke oikeasti kuulu, ei pommiteta kouluja eikä polteta siltoja, eikä kansaa vaadita tarttumaan aseisiin. Vielä ihmiset, eläimet, kasvit, taide, kulttuuri ja kaupankäynti saavat rauhassa elää. Eletään täysillä tämä kesä!

Maailmassa kiertää tauteja. On koronavirusta, apinarokkoa, influenssaa ja mitä milloinkin. Monet ovat säikkyneet niitä ja muuttaneet pysyvästi elintapojaan. Käytännössä ani harva saa kanssaihmisiltä mitään tartuntaa – ja jos saakin, kyse on todennäköisimmin jostain pienestä, jollaiset on kohdattu ja hoideltu ennenkin. Ihminen ei ole biohasardi toiselle ihmiselle. Voimme nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa toisemme niin kuin ennenkin. Vielä voimme keskustella, olla yhdessä, bilettää, rakastaa ja rakastella. Eletään täysillä tämä kesä!

Tällä vuosikymmenellä on nähty matkustuskieltoja ulkomaille ja ulkomailta, Uudenmaan maakunnan sulkeminen poliisivoimin ja maskivaatimuksia julkisissa kulkuneuvoissa. On uhkailtu ulkonaliikkumiskiellolla ja laajalla maskipakolla. Tämän kirjoitushetkellä on melko vapaata. Kotimaassa ja Pohjoismaissa rajoituksia ja kieltoja ei ole, ja muuallakin Euroopassa on taas helpompaa. Tulevaisuudesta ei ole mitään takuita, mutta nyt pääsemme menemään ja tulemaan, matkustamaan ja kuljeksimaan. Vielä on reppureissaajien, prätkäreissaajien, junareissaajien, automatkailijoiden, pyöräretkeilijöiden ja kulkureiden aika. Eletään täysillä tämä kesä!

Kesät 2020 ja 2021 olivat tappavan hiljaisia. Elämisen meiningille tärkeitä kesätapahtumia ei joko yritettykään järjestää tai ne peruttiin joko ylivarovaisuuden tai viranomaistoiminnan takia. Vuonna 2022 kesätapahtumia on kaikkialla. Vaikka peruutuksia yhä tulee, tapahtumien kirjo on suorastaan mahtava. Vielä pääsemme kuulemaan elävää musiikkia, näkemään eläviä muusikoita, ihailemaan taidetta, katsomaan elokuvia ja kesäteatteria, messuille ja myyntitilaisuuksiin tekemään löytöjä. Vielä tapaamme näissä tapahtumissa kaltaisiamme ihmisiä. Vielä on jotain, mikä yhdistää. Eletään täysillä tämä kesä!

Erityisen pahasti koronarajoitukset kiusasivat pienyrittäjiä. Myös uudet ympäristön tai epäselvemmän muutospaineen takia laaditut lait ja säännöt osuvat usein vaateliaimmin pienyrittäjiin. Tämä tulee sen päälle, että politiikka on jo ennestään tukenut ylikansallisia bisnesjättejä ja ylenkatsonut pienyrittäjiä. Siitä huolimatta vielä löytyy myymälää, kioskia, kahvilaa, ravintolaa, klubia, teatteria, näyttelytilaa, pop up -sitä ja -tätä. Vielä on muitakin kuin isot ketjut. Vielä on jotain yllättävää, poikkeavaa, ainutlaatuista ja tietysti paikallista, jota ei muualta löydä. Vielä me voimme löytää sen kaiken. Eletään täysillä tämä kesä!

Globaaleille bisnesjäteille sopii pienten ja keskisuurten yritysten siivoaminen pois markkinoilta. Oikeastaan markkinat silloin katoavat; globaaleja bisnesjättejä omistavat samat jenkkiläiset miljardöörit ja heidän apukätensä kuten pankit ja "varjopankit". Tämä antaa uuden maailman valtiaille lisää välineitä pyrkiä kohti todellista maailmanvaltaa. Mutta vielä he eivät suoraan hallitse tai määräile meitä. Vielä olemme periaatteessa vapaita. Voimme vielä kohtalaisen hyvin päättää itse elämästämme. Voimme tehdä päätöksiä ja ratkaisuja, joita he eivät voi ennakoida eivätkä sekaantua niihin. Vielä voimme elää omaa hurjaa elämäämme. Eletään täysillä tämä kesä!

Vallanpitäjät ovat näyttäneet olevansa tarvittaessa valmiit sysäämään ei-toivotut ainekset yhteiskunnan ulkopuolelle. Näinhän uhattiin tehdä rokottamattomille, ja terveysalalla rokottamattomien työsuhteita onkin lopetettu joukoittain. Meille on tehty selväksi, että toisinajattelijat – "väärinajattelijat" – eivät mahdu valtaapitävien toivomaan yhteiskuntaan. Tänä kesänä me kaikki pääsemme kauppaan, kahvilaan, ravintolaan, keikoille, kesätapahtumiin, majoitusliikkeisiin ja julkisiin kulkuneuvoihin. Vielä voimme käyttää kaikkia palveluja, ja mehän käytämme. Eletään täysillä tämä kesä!

Tämä aikakausi on ollut todella raaka niille, joiden on muutenkin vaikeinta jaksaa. Nuorten mielenterveysongelmat ovat näkyvästi lisääntyneet, aikuisia on syrjäytynyt joukoittain, moni vanhus on menettänyt otteen elämänlangasta, ja iki-ihania päihteitä on kulutettu hurjasti. Meidän, jotka vielä jaksamme nousta sängystä, kävellä ulos ovesta ja kohdata maailman, on syytä kiitollisina ja tyytyväisinä tehdä niin. Ihan sama, miltä minäkin päivänä näytämme, onks mun tukka hyvin, kuinka paljon on kiloja ja löytyykö näyttäviä vaatteita. Tärkeämpää on, että yhä jaksamme elää. Eletään täysillä tämä kesä!

Tulevaisuudesta ei ole mitään takuita. Ei yhtään mitään. Tämä on tässä; tämä on elettävä nyt. Ja ehkä joskus universumin päästä, kun kesä on vihdoin lopuillaan kalenterissa, me tajuamme, ettemme halua luopua tästä enää ikinä, emme mistään syystä, emme vuodenajasta emmekä vallanpitäjistä johtuen. Päinvastoin: kenties haluamme viedä tämän kesämme vielä pidemmälle, muuttaa yhteiskunnan ja maailman siihen yhteensopivaksi.

Eletään täysillä tämä kesä. TÄYSILLÄ. Täysillä!

Vanhoillinen ylimysten maa?

Ammoisina aikoina, kun ViPu oli voimissaan ja järjesti kapakkapolitiikkailtoja Tampereella, piipahdin myös inttämässä luennoineelle filosofi Mikko Lahtiselle, ettei älymystö tarkoita samaa kuin sivistyneistö. Jälkimmäiseen katson kuuluvani itsekin, sillä minulla on akateeminen loppututkinto; jälkimmäistä pidän myös potentiaalisesti vallankumouksellisena yhteiskuntaluokkana. Älymystöstä taas on sanonut hyvin Erno Paasilinna: Suomessa älymystö on tavannut tarkoittaa samaa kuin ylimystö. Lahtinen ei pitänyt kommenttiani puupenninkään arvoisena, joten tein äkkiseltäni päätelmän: hän edustaa itse älymystöä ja minä en. Jos älymystö merkitsee käytännössä ylimystöä, jokaisella sen edustajalla on asema ja minunlaiseeni sivistyneistöproletaariin verrattuna ylenmääräinen sananvalta.

Mitä puhe ylimystöstä älymystönä tekee 2010-luvun Suomessa? Persulaisissa piireissä tykätään mieluummin ajatella kääntäen: älymystö toimii ylimystönä. Tämä avaa jo hiukan mysteeriä. Liberaaleissa piireissä (johon luen myös liberaalin keskustavasemmiston) on tykätty ajatella, että Suomesta oli ennen 2010-lukua tullut avoin, suvaitseva ja ymmärtävä yhteiskunta. Niinpä nyt tavataan hämmästellä, mistä nämä persulaiset ja patakokoomuslaiset ilmiöt äkkiseltään ilmestyivät. Eihän meillä enää pitänyt olla tällaisissa määrin rasismia, homofobiaa ja naisvihaa, ei luonnon riistämistä (mitä Talvivaara edellä, sitä Viiankiaapa perässä?) eikä hämäriä salaoperaatioita, joihin julkinen valta on sotkeutunut (ajankohtaisena esimerkkinä Särkänniemen delfiinien siirtäminen Kreikkaan).

Ikävä kyllä, vanhoillisuus ei ole tehnyt paluuta Suomeen, vaan Suomi on pohjimmiltaan ollut koko ajan vanhoillinen maa. Liberaaleilta puuttuu kyky yhdistellä asioita tai heillä on ylenmääräinen taipumus luokitella asioita. Pikaisesti voisi näyttää siltä, että noin 1980-luvun puolivälistä jonnekin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelle Suomi vapautui ja avautui tuntuvasti. Tavallaan näin onkin. Kehitys ei kuitenkaan ole ollut niin radikaalia ja tapahtunut niin syvällä kuin liberaalit luulevat. Samoin 2010-luvulla kehitys ei ole kulkenut päinvastaiseen suuntaan, vaan lähinnä polkenut paikallaan – sen sijaan koko ajan olemassa ollut vanhoillisuus on (kiintoisan paradoksaalisesti osana vapautumista ja avautumista tai sen väistämättömänä vaiheena) löytänyt uuden äänen itselleen.

Esitän kaksi esimerkkiä, jotka saattavat luokittelevasta mielestä näyttää epärelevanteilta. Suomalainen päihdepolitiikka kulki 1980-luvun jälkipuolella ja 1990-luvun alkupuolella selkeästi liberaalimpaan suuntaan. Alkot muuttuivat itsepalvelumyymälöiksi, tuontioluet putkahtivat myyntihyllyille, kaljakarsinat ilmestyivät lukemattomiin kesätapahtumiin ja ravintolassa saattoi käydä juomassa ilman näennäisen syömisen pakkoa. Bilekulttuurin täydellistä muuttumista on kuvannut hyvin sosiologi Antti Maunu väitöskirjassaan Yöllä yhdessä. Jopa keskustelu kannabiksen laillistamisesta pääsi käyntiin. Uutta avointa alkoholikulttuuria alettiin kuitenkin suitsia jo 1990-luvun aikana, mitä käännettä vauhditti huolestunut kansalaiskeskustelu ns. limuviinoista. Monissa kaupungeissa kiellettiin alkoholinkäyttö julkisella paikalla. Puistovahtejakin palkattiin valvomaan säännön noudattamista kesäiltoina. Tämä tapahtui siis samoina vuosina, kun samansukupuolisille laadittiin oikeus rekisteröidä parisuhteensa – ja Vappu Taipale tunnusti LSD-kokeilunsa, mistä nousikin laaja paheksunta ehkä hänelle yllätyksenä. Kannabista ei ole vieläkään laillistettu, ja harva edes muistaa, kuinka esimerkiksi yliopiston kahvilassa saattoi 1990-luvulla nauttia olutta tai siideriä.

Toisaalta keskustelu Ranskan burkinikiellosta ja Helsingin Pihlajasaaren nakurantaepisodista on muistuttanut kiintoisasta vaiheesta suomalaisessa rantaelämässä. 1980-luvun loppuvuosina sekä 1990-luvun alussa ja puolivälissä oli nimittäin verraten yleistä nähdä yläosaton nainen tavallisella uimarannalla. Parikymppisenä Oulussa tuli käydyksi joskus kuumina kesäpäivinä Tuiran rannalla, joka oli enemmän auringonotto- kuin uimapaikka. Siellä saattoi nähdä tuttuja, fiilistellä ihmismassoja ja tehdä havaintoja vapaamielisistä naisista. Itselläni ei olisi tullut mieleenkään osallistua myönteistä havaintoa kummempaan häirintään, mutta seuranneina vuosina käytiin kansalaiskeskustelua vähäpukeisia naisia häiritsevistä miehistä. Naisten oma kulttuuri ja koko yhteiskunta kääntyivät alastomuudelle kielteisemmiksi. Tämä käänteinen kehitys oli aivan ehdottomasti käynnissä jo ennen kuin jumalanpilkkapykälä poistui Suomen laista vuonna 1999.

Luokitteleva mieli ajattelee, että jos yhteiskunta kerran on matkalla edistyneempään suuntaan, esiin putkahtavien vanhastaan taantumuksellisilta näyttäneiden näkemysten on oltava edistystä. Ehkä myös epärelevantilta tuntuvat pikkuasiat on asiallista uhrata ajankohtaisempien isojen asioiden edistämiseksi. Tai sitten välinpitämätön mieli vain unohtaa, missä järjestyksessä asiat ovat tapahtuneet – "metroseksuaali" olisikin muotitermi ennen kuin Suomeen päätettiin rakentaa lisää ydinvoimaa (2002) eikä päinvastoin. Näin ylläpidetään kertomusta uudesta, suvaitsevasta ja ymmärtävästä liberaali-Suomesta, jonka persulaisuus ja kokoomusöykkärit tärvelivät. Valitettavasti sellaista Suomea ei ole oikeasti ollut olemassakaan. Jonkinlainen liberaali trendi on kyllä havaittavissa noin 1987–96, mutta trendit eivät muuta yhteiskunnan syvärakennetta. Täsmälleen sama pätee myös uuskonservatiiviseen trendiin noin 2007–16.

Vanhoillisessa maassa on tietysti ylimyksiä. Antiikin Spartasta nykyajan Venäjään ja Ukrainaan on ylimysvalta paiskannut kättä konservatiivisuuden kanssa. Wikipedian mukaan ylimystö on "pysyvästi etuoikeutettu yhteiskuntaluokka, jonka asema perustuu syntyperään, varallisuuteen, sosiaaliseen asemaan tai muuhun vastaavaan syyhyn". Tästä juolahtaa mieleen 2010-luvun kulttuuri, jonka valtavirta käyttäytyy pysyvästi etuoikeutetun tavoin. Mitään muuta kuin valtavirtaa ei ole virallisesti olemassakaan, valtavirta pyörittää itse itseään ja ammentaa itsestään, ja mukaan pääsee vain olemalla jollakin lailla valtavirrassa jo valmiiksi. Sanan 'valtavirta' paikalle voi vaihtaa myös sanan 'valtamedia'. Sosiaaliseen mediaan taas liittyy illuusio kaikkien samanarvoisuudesta; tosiasiassa ennestään tutut ja suositut tulevat siellä entistä tutummiksi ja suositummiksi – valmiiksi syrjäytettyjä taas syrjäytetään lisää. Toimittaja Aleksanteri Pikkaraisen sanoin blogit ja Facebook ovat antaneet äänen "noin kymmenelle tyypille, joita luetaan – muut olivat jo muutenkin luettuja". Tämä saattaa tuntua liberaalin silmään hörhöilyltä, mutta Suomen 2010-luvun kulttuurissa pääsee esiin ja kerää todellista sananvaltaa vain nöyristelemällä sopivasti entisiä valtapiirejä. Tämä koskee myös niitä persulaisia älämölöitsijöitä, joista kukaan edelleen oikeasti välittää. Jos olen valtavirrasta ulkona ja valtapiireistä riippumaton, kukaan ei tule tietämään minusta yhtään mitään.

Tätä yhdistelykyvytön, luokitteluun taipuvainen mieli ei ymmärrä: kaikilla vanhoillisilla ja taantumuksellisilla näkemyksillä ja ilmiöillä on yhteinen piirre. Se liittyy valtaan ja ylimystöön. Keillä sitä valtaa on ja kuuluvat ylimystöön tai käyttäytyvät ylimystön tavoin, näkevät alempien yhteiskunnallisten asemien edustajat uhkana itselleen ja yhteiskuntajärjestykselle. Päihdekiellot eivät ole vain älykästä talous- ja terveyspolitiikkaa, vaan hyväosaisten suojautumista huono-osaisilta. Liian niukan tai runsaan vaatetuksen kiellot eivät ole estetiikkaa tai tasa-arvon puolustamista, vaan järjestyksen suojaamista kuvitellulta barbarialta. Kulttuurin ja taiteen valtavirran etuoikeutettu asema ei ole kulttuurisen kehityksen luontainen seuraus, vaan hallitsevalle yhteiskuntaluokalle sopivan kulttuurin ja taiteen suojaus alempien yhteiskuntaluokkien epäilyttäviä kulttuuri-ilmiöitä vastaan. Median sananvalta ei määräydy ihmisten vapaan ja avoimen kiinnostuksen pohjalta, vaan kiinnostavuutta ohjaillaan hyväosaisten luokkaitsesuojelun pohjalta. Särkänniemi ei yrittänyt salata delfiinien siirtoa voidakseen tehdä operaation sujuvasti, vaan suojautuakseen alempiluokkaisen aktivismin kuvitellulta barbarialta. Kaivos-, ydinvoima- ja tekoallashankkeet eivät ole vain taloudellisen hyödyn tavoittelua, vaan myös luonnon hallitsemista; oikeistolaisen valtaideologian mukaan luonnon kaaoksen saaminen hallintaan ja järjestykseen on ihmiskunnan eli ylimystön tärkein saavutus ja turva. Ja niin edelleen.

Uuskonservatiivinen trendi alkaa kuitenkin olla mennyttä. Suomi ei ole ikinä ollut niin liberaali maa kuin liberaalit ovat luulotelleet, muttei nytkään ole niin vanhoillinen maa kuin vanhoilliset luulottelevat. Uuden liberaalin trendin sijaan tarvitaan yhteiskunnan syvärakenteen sosialistinen muutos. Sen myötä sekä vanhoillisuuden, ylimystön olemassaolon että uhkien täytyy hävitä.

Uhka myy

Tervetuloa 2010-luvulle, aikakauteen, jolle uhka merkitsee samaa kuin raha 1980-luvulle, seksi 1990-luvulle ja julkkikset 2000-luvulle. Uhka on avaintekijä, joka pyörittää rahavirtoja ja ihmismieliä. Vilaus uhasta on kuin vilaus glamourista tai paljaasta pinnasta – jotakin, mikä synnyttää reaktion kritiikittömyyteen taipuvalla ihmisellä, jonka pankkitilillä on rahaa. Koska uhka on näennäisesti tosi, edellä mainittu ihminen tarrautuu peloissaan siihen objektiin, joka hänellä on aseenaan uhkaa vastaan – "tietoon", oikeammin sanoen median syöttämään uhkainformaatioon. Näin uhka myy.

Yksinkertainen logiikka pätee: mitä enemmän uhkia on, sitä enemmän ostaja ostaa. Ja aivan kuten rahan, seksin ja julkisuuden, uhan absoluuttinen määrittely on vaikeaa ja sitä on helppo hämärtää. Niinpä median silmissä uhkia on kaikkialla – samalla tavoin kuin pari vuosikymmentä sitten seksiä oli kaikkialla. Talouskriisi uhkaa! Pakolaisvyöry uhkaa! ISIS uhkaa! Venäjä uhkaa! Ääriryhmät uhkaavat! Turvapaikanhakijatkin uhkaavat – ihan yksilötasolla. Kulttuurimme on uhattuna. Ja niin edelleen.

On tietysti lohdullista, että kun oivallamme tämän yksinkertaisen logiikan, käsitämme yllä esitetyt uhat kuvitelluiksi tai vähintään paisutelluiksi. Suomen talous on melko vahvoissa kantimissa; pakolaiskriisin hallintavälineet on olemassa (eri asia on, haluammeko niitä käyttää); ISIS (IS, ISIL, Daesh) on viime aikoina enemmänkin menettänyt kuin lujittanut asemiaan; Venäjän hallinto ei ole tehnyt elettäkään hyökätäkseen länteen; puhe "ääriryhmistä" on tahallisen epäselvää ja ainoa varsinainen ääriryhmä eli fasistinen oikeisto on oikeasti (vielä) marginaalissa; turvapaikanhakijat ovat ihmisiä siinä, missä kantasuomalaisetkin. Mitään sellaista yleistettävää kuin "kulttuurimme" ei ole olemassa 2010-luvulla. Ja niin edelleen.

Toisaalta: nyt meidän on oivallettava, että uhan kulttuuri on omissa käsissämme. Me itse ylläpidämme sitä jokapäiväisessä elämässämme; se on sisäänrakennettu ajatteluumme. On askel eteenpäin tunnistaa, milloin meille myydään jotakin (kuvitellun) uhan avulla. Iltapäivälehdet ja Hesarikin voitaisiin jättää ostamatta; jos nettimedia on ilmainen, jotakin se todennäköisesti meille myy – kuten sivustolla mainostavien yritysten tuotteita. Uhkamedian laaja-alainen boikotointi voi olla hyvä alku. Se ei kuitenkaan riitä. Meidän on ymmärrettävä, että kuluttamamme tv-ohjelmat, elokuvat, musiikki, kirjallisuus ja taide ovat viime vuosikymmeninä yhä useammin pohjautuneet uhan tunteeseen ja sen myyvyyteen. Meidän on käsitettävä, että toistamme uhkamalleja myös sinänsä positiivisissa asioissa kuten ihmissuhteissa. Niin arkipäiväinen asia kuin ravinto on ympäröity uhilla: terveytemme on uhattuna, jos syömme sitä tai emme syö tätä. Ja kun uhkien riepottelema ihminen lopulta sulkee silmänsä, hän alitajuisesti muistaa, että nukkumiseenkin liittyy uhkia.

Tämän kirjoitelman tarkoitus ei ole väittää, ettei ihmiselämään liity uhkia tai ettei esimerkiksi suomalainen yhteiskunta ole millään tavalla uhattuna. Oleellisempi pointti on, että meitä hallitaan uhilla ja uhkien esittäminen on politiikkaa. Paitsi, että uhka myy mediassa, se saa ihmiset myös helposti tarrautumaan johonkin turvallisuuden tuojaan. Poliisi, armeija ja sosiaalivaltio ovat klassisia esimerkkejä turvallisuusinstituutioista, mutta muitakin vaihtoehtoja on tarjolla – raharikkaista pankeista uusnatsien katupartioihin. Niin kauan, kuin uhka myy, vallanpitäjät hyrisevät tyytyväisyyttään: jos uhattu kansa ylipäänsä joskus lähtee barrikadeille, se tapahtuu heille myytyjä uhkia vastaan, ei itse vallanpitäjiä vastaan. Näin tapahtui myös itsenäisyyspäivänä 2015 – molemmin puolin barrikadia.

Parempaa, vapaampaa, vähemmän uhattua vuotta 2016!

Haistakaa nyt vittu jo paska

Nyt on tiedossa suoristetut sanat. Tähän lajityyppiin en halua asettua enkä jumiutua, mutta tahdon ilmaista tällä kirjoituksellani, millaisia ajatuksia meillä kokoomuksen, oikeiston, suurpääomapellejen, oikeistomediapomojen ja muiden yhtyneiden alistajien & riistäjien & hyväksikäyttäjien vastustajilla aina välillä ihan oikeasti liikkuu pääkopassamme.

Tämä artikkeli on suunnattu sille pienehkölle ihmisryhmälle, jonka syytä tavalla tai toisella ovat kaikki nykyihmisten todelliset ongelmat. Kaikki.

Teidän (puhuttelen nyt poliittista oikeistoa, suurpääomapellejä, oikeistomediapomoja ynnä muita riistäjä-hyväksikäyttäjiä) syytänne on yhtä lailla se, että köyhissä maissa nähdään nälkää ja leikki-ikäiset lapset joutuvat töihin, se, että rikkaissa maissa hukutaan mielenterveysongelmiin ja elintasosairauksiin, kuin sekin, että riitaisissa maissa soditaan ja tuhotaan ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Te tiedätte sen pohjimmiltanne itsekin. Se tietoisuus vain on helppo tukahduttaa kaikella sillä paskalla, mitä voitte rikkauksillanne ostaa ja luoda muka itsellenne miellyttävän, tunnottoman olon.

Se, että maassa A on edellytyksiä riittävään toimeentuloon joka ikiselle, mutta rikkaudet kulkeutuvat teille ja teidän kavereillenne pohjoiseen ja länteen – lukuun ottamatta niitä kipumiljoonia, joiden annatte jäädä A-maan korruptoituneelle sikariportaalle – on teidän syytänne. Ihan oikeasti.

Se, että maassa B on edellytyksiä hyvään toimeentuloon joka ikiselle, mutta kaikki menee päin helvettiä vuosikymmenestä toiseen jatkuvien sotien ja terrorismin vuoksi, on teidän syytänne. Ihan oikeasti. B-maan riitoihin, joka ainoaan, ovat aina sotkeutuneet lännen ja pohjoisen raha- ja valtapiirit. Siis te.

Se, että maassa C on edellytyksiä erinomaiseen toimeentuloon joka ikiselle, mutta miljoonille annetaan vain nipin napin riittävä toimeentulo, mistä heillä ei ole voimia nauttia, etenkin kun heitä rasitetaan tuhansilla neuroottisilla oheisvaatimuksilla ja syyllisyydellä, ja kaiken huipuksi huiputatte heidät oman valtanne takaajiksi (ja nauraa hekotatte päälle), on kaikki teidän syytänne. Ihan vitun oikeasti.

Se, että täällä C-ryhmän maissa tavalliset ihmiset syyllistävät toisiaan, katkeroituvat toisiaan kohtaan ja tietysti pelkäävät toisiaan, on teidän syytänne. Ihan saatanan oikeasti. Pöllin idean nettimeemistä: kuvitellaan lautanen, jolla on 12 keksiä, ja pöydän äärellä pomo, keskipalkkainen työläinen sekä köyhä työtön tai sairaseläkeläinen. Pomo vohkii itselleen 11 keksiä ja uskottelee keskipalkkaiselle työläiselle, että tuo köyhä tuossa aikoo viedä sinulta tämän ainoan keksin. Tiedätte itsekin, että te olette pöydässä se kieroutunut, julma, sadistinen, häikäilemätön psykopaattipomo.

Uhkia te osaatte esitellä. Teillä on käytössänne mahtava valtamedia, johon kusetatte tavallista kansaa uskomaan. Te osaatte kusettaa. Voi veljet, kun olettekin siinä hyviä. Te kusetatte, että anarkistit ovat uhka. Venäjä on uhka. Syriza on uhka. "Trollit" ovat uhka. Vasemmisto on uhka. EU-kriitikot, Nato-kriitikot, eurokriitikot ovat uhka. Hakkerit ja wikileaksit ovat uhka. Toisinajattelijat ovat uhka.

Ettekö te tajua, no tajuatte tietysti, mutta ettekö te nyt jumalauta vieläkään suostu myöntämään, että ainoa uhka olette te itse sekä teidän kaverinne ja turvaverkkonne – oikeisto (kokoomus), työnantajamafia (EK), propagandakoneisto (valtamedia), sotakoneisto (Nato), oma julkinen valtakoneisto (Suomen hallitus, EU), teille mieleiset valtakoneistot vallankäytön sisällöstä ja muodosta riippumatta (USA:n hallinto, Ukrainan nykyhallinto) sekä viime kädessä itse pääjumala eli Iso Raha?

Me haluaisimme ihan oikeasti vain elää rauhassa. Että aurinko paistaisi, linnut laulaisivat, kukat kukkisivat ja meillä olisi mielekästä tekemistä, syötävää, lämmin koti tarvittaessa, seuraa toisista ihmisistä tarvittaessa. "Meillä" tarkoitan tässä ihmisten ylivoimaista enemmistöä. "Meihin" sisältyy myös täsmällisempi me, siis me toisinajattelijat. Me kuulumme meihin, me emme ole uhka meille. Minä nyt tietysti olen sangen epäilyttävä hyypiö, mutta valtaosa toisinajattelijoista on fiksuja ja aika hyviäkin ihmisiä, jotka vain ovat tulleet ajatelleeksi asioita.

Te olette erikseen. Te olette uhka meille. Itse asiassa te olette uhka itsellennekin, sillä hävitätte maapallolta elämän edellytyksiä kilpaa toistenne kanssa. Vaikka ette itse yksilöinä olisikaan aivan globaalin pyramidin aurinkoisimmalla huipulla, on globaalin pyramidihuijauksen onnistuminen silti teidän ansiotanne. Siitä hyvästä työntäkää ystävällisesti pää perseeseen. Te, jotka veljeilette niiden kanssa, joihin verrattuna sarjamurhaajat ovat hellyttävän inhimillisiä, saatananpalvojat ovat hyviksiä, ISIS (IS, ISIL) on surkean rääpälemäinen pikkutekijä ja Adolf Hitlerkin oli kömpelö tunari. Aatu-raukka ei onnistunut ylläpitämään edes puoltatoista vuosikymmentä sitä illuusiota, että hänen ja natsipuolueen teot ovat oikeutettuja ja moraalisesti päteviä. Te olette onnistuneet ylläpitämään ihan vitun samaa illuusiota jo vuosikymmeniä.

Ihan oikeasti. Haistakaa ja maistakaa paska. Menkää sitten fyysisesti ja kirjaimellisesti itseenne. Hävitkää vaalit, hävitkää politiikasta, hävitkää ihmisryhmänä. Ihan oikeasti vain hävitkää.