Näytetään tekstit, joissa on tunniste QAnon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste QAnon. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Politiikan uusjako – kuka on jäljillä?

Eduskuntavaalien 2019 edellä päätoimitin Undie Media -printtilehden ensimmäisen numeron. Muotoilin sen "vaalioppaaseen" seuraavan virkkeen: "IPU on kuitenkin KTP:n ohella niitä, joiden ääniä todennäköisimmin mystisesti katoaa ääntenlaskun yhteydessä, joten niiden on oltava jäljillä." Esittelin lehteä Tampereen keskustorilla itsenäisyyspuolueen ehdokkaalle Hemmo Silvolalle. Hänen reaktionsa tähän tekstinkohtaan oli kiinnostava: hän kertoi ymmärtävänsä erittäin hyvin, miksi juuri näiden kahden äänet katoavat. Nyt Kommunistinen työväenpuolue on kadonnut puoluerekisteristä ja tuskin palaa takaisin; IPU:n konsepti taas ovat kadonnut entistä pahemmin, ja nimikin on mennyt uusiksi: "Tasapainon puolesta – IPU." Jäljillä olemisesta rangaistaan, osin järjestelmän, osin ainakin näennäisesti suoraan äänestäjien taholta.

Vuodenvaihteen 2020–21 molemmin puolin on alkanut kiehtovasti tuntua siltä, että ihmiset ovat pääsemäisillään jäljille. Ihmisten etsimis- ja löytämisvaiston herättäneitä impulsseja ovat kohtuuden ja järjen vastainen koronakuri (totalitarismi!), eripuraisten leirien ohjelmoidulta näyttävä vastakkainasettelu (hajota & hallitse!), Capitolin valtaus Washingtonissa reaktioineen ja epäselvyyksineen (lavastettu? QAnon?), USA:n laillisen presidentin suun sulkeminen sosiaalisessa mediassa (bisnesfirmojen valta yli demokraattisesti valitun hallitsijan?) sekä operaatio, jossa tuhansien "väärin" ajattelevien tilit poistettiin Twitteristä ja heidän suosimansa Parler Googlen ja Applen sovelluskaupoista ja lopulta Amazonin verkkoalustalta (natsi-Saksaan ja Stalinin Neuvostoliittoon vertautuva puhdistus?).

Luonnollisesti jäljille päässeiden kimppuun on hyökännyt poliittisia saalistajia – molemmissa merkityksissä. Suomessa perussuomalaiset ovat erityisesti yrittäneet omia koronakritiikin ja sananvapauden puolustuksen itselleen. Koska persut ovat oikeistolaisia, he ovat tietysti leimanneet koronakurin ja sananvapausrajoitukset vasemmistolaisiksi ilmiöiksi – usein jopa "sosialismiksi" tai "kommunismiksi" – vakuuttaakseen etsijät siitä, että uhka tulee vasemmalta, siispä heidän on turvattava oikeistoon. Me emme kuitenkaan unohda, että koronaepidemian saapuessa lukuisat perussuomalaiset vaativat päinvastoin tiukempaa koronakuria. Persuvetoisissa keskusteluketjuissa epäiltiin, ei koronapandemiaa huijaukseksi, vaan vallanpitäjien pimittävän tietoa taudin todellisesta pahuudesta. Jopa ulkonaliikkumiskieltoa väläyteltiin, maskipakosta puhumattakaan. Persuleiristä löytyy yhä tiukan koronakurin ihmisiä. Kun tähän lisätään, että nuo "sananvapauden puolustajat" blokkaavat sosiaalisessa mediassa lähes yhtä hanakasti kuin tästä syystä pilkkaamansa vasemmistolaisetkin, heidän populistinen kuplansa voidaan puhkaista.

Vasemmistolaiset jatkavat koko 2010-luvun hämmentänyttä linjaansa: he eivät houkuttele ketään luokseen, vaan sysäävät etsijöitä poispäin. Niinpä Virallisen Totuuden™ kyseenalaistajia on leimattu äärioikeistolaisiksi, Trumpin kannattajiksi, vaarallisiksi valheiden ja huuhaan levittäjiksi. Tämä kaikki on hyvin dramaattista, sillä vielä kymmenen vuotta sitten tuhansille etsijöille oli päivänselvää, että vasemmisto on oikeistoa enemmän jäljillä. Vasemmisto todella ymmärsi jotain ylikansallisen suurbisneksen lisääntyvästä vallasta ja siihen liittyvästä totalitarismin uhasta. Nyt vasemmisto kumartelee ylikansallisia suurbisnestoimijoita, jotka toimivat sen mielestä moraalisesti oikein.

Mutta mikä poliittinen ryhmä on oikeasti jäljillä, elleivät perussuomalaiset tai vasemmisto? Ikävä kyllä vastaus on: ei mikään.

Totta kai jokaisella merkittävällä ryhmällä on jotain käryä jostain. Vasemmalla tajutaan yhä kohtalaisesti sosiaalisen tasa-arvon päälle, demareissakin hitusen. Perussuomalaisissa on laajalle levinnyttä ymmärrystä sananvapaudesta. Vihreiden ja keskustan käsitykset luonnonläheisyydestä ovat miltei vastakkaiset, mutta kumpikaan ei ole täysin väärä. Jopa kokoomuksessa ollaan jyvällä, kun puhe on yhteiskunnan sulkemisesta pandemiassa: se tekee kokonaisvaltaisesti huonoa.

Muttamutta. SDP on Sanna Marinin hallituskaudella esiintynyt äärimmäisenä holhousyhteiskuntapuolueena, jonka johdolla Suomeen pystytettiin keväällä 2020 poliisivaltio – jonka heijastuksia on yhä jäljellä. Vihreät märehtivät maahanmuuttomyönteisyyttään (enintään pienellä ilmastolisäyksellä), höpöttävät läntisistä arvoista ja välillä vihjaavat, että voisimme liittyä Natoon. Kokoomuksen ulostulot ovat viime aikoina useammin naurattaneet kuin suututtaneet, saati innostaneet. Keskusta on edelleen kadoksissa jossain vanhakonservatismin ja uusliberalismin välimaastossa.

Uusliberalismin? Milloin olet viimeksi nähnyt käytettävän tätä termiä? Ja kuitenkin sitä nimenomaan pitäisi käyttää. Muita kiinnostavia käsitteitä ovat globalismi, korporatismi ja tietysti totalitarismi. Näiden kautta ymmärrämme vuoden 2021 poliittisesta asetelmasta paljon enemmän kuin pitäytymällä klassisiin vasemmistoon ja oikeistoon, sosialismiin ja kapitalismiin, fasismiin ja kommunismiin, edes liberalismiin ja konservatismiin, saati porvareihin ja työläisiin. Poliittiset aktivistit, jotka länkyttävät länkyttämästä päästyään natsien tai kommunistien uhasta, ovat siis tuskin jäljillä. Toki eri ryhmistä voi saada myös kiinnostavia käsiteyhdistelmiä. 'Korporaatiokommunismin' kaltaiset sanahirviöt on paikallaan jättää hölmöiksi kuriositeeteiksi, mutta 'globaali kapitalismi' ja 'liberaali totalitarismi' osuvat lähelle maalia.

Näen 2020-luvun alun yhteiskunnallisesti ja poliittisesti käänteentekevät ilmiöt nimenomaan uusliberalismin jatkona tai reaktiivisesti synnyttäminä. Sana 'globalismi' ei itsessään tarkoita muuta kuin maailmanlaajuisuusaatetta, mutta yhdistettynä uusliberalismiin (ja sen yhteiskuntakäsitykseen sisäänrakennettuun kapitalismiin) siitä on tullut hirviö. Yhteiskunnat ja kulttuurit, riippumatta kansallisista, alueellisista ja paikallisista erityispiirteistä, on pyritty alistamaan massiivisille ylikansallisille koneistoille, sopimuksille ja laeille ylimmän vallan kuuluessa ylikansallisten firmojen ja korporaatioiden täysin epädemokraattisille johtoportaille. Demokraattisia elimiä käytetään kumileimasimina, asema poliittisessa järjestelmässä ei enää suoraan korreloi vallan kanssa ja ylimmillä portailla pönöttävät ne poliitikot, jotka diilailevat kaikkein perusteellisimmin kaikkein vallakkaimpien bisnespomojen kanssa. Bilderberg-kokoukset ovat jäävuoren huippu.

Jäljillä oleminen on sitä, että ymmärtää täysin ylilyödyn koronakurin ja törkeät sananvapausloukkaukset uusliberalistisen globalismin, globaalin uusliberalismin, miten sen ilmaisemmekin, uudeksi kehitysasteeksi. Jäljillä olijat ovat jo kauan nähneet, että yhteiskuntamme näennäisliberaalin kuoren alle on kätkeytynyt totalitarismi, ikään kuin totalitarismi 2.0; sen onnistunut kätkeminen kritiikittömiltä katseilta on osa totalitarismia ja olennainen osa sen uutta muotoa. Sopivan hetken tullen piiloinen pyrkii muuttumaan avoimeksi, ja miljoonan taalan paikan tälle tarjosivat uuden pelottavan taudin leviäminen ja USA:n presidentinvaalien tulos jälkiselvittelyineen. Valtamedia toimii tässä prosessissa hyvin merkittävässä roolissa: se levittää "oikeaa" totuutta ja vaikenee "väärästä" tai esittää tämän esiintuojat uhkana. Kun Twitter poisti presidentti Trumpin tilin ja yli 70 000 (!) QAnoniin liitettyä käyttäjätiliä, se todisti, että 1) sosiaalisesta mediasta on tullut valtamediaa, 2) bisnesfirmojen valta ylittää demokraattisesti valittujen päättäjien vallan. Yksin Twitterin kannalta asiassa ei olisi järkeä, sillä se menetti jo Trump-operaation myötä viisi miljardia dollaria markkina-arvostaan. Tiedän, että salaliittokortti on uusi natsikortti, mutta "oikein ajattelevien" päättäjien ja miljardibisneksen yhteishanke selittäisi paljon. The Great Reset?

Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä kyselin jo keväällä 2020: hyväksymmekö systeemimallin, jossa ihminen nähdään koneiston osana, vai vaadimmeko ihmisen itsenäisen ajattelun ja harkintakyvyn olemassaolon hyväksymistä ja siihen luottamista. On helppo heittää herjaa "5G-sirun" syöttämisestä ihmiseen koronarokotteessa. Ei tarvita mitään sirun salaujutusta, jos 1) ihmiset käyttäytyvät muutoinkin ohjelmoidusti, 2) ilmapiiri muuttuu hyväksyväksi sirun asentamiselle vapaaehtoisesti. Ihmisten ihmisyys on vallanpitäjille uhka. Sitä on suojeltava ja puolustettava viimeiseen hiki- ja veripisaraan saakka. Joka erehtyy tukemaan edellä esitettyä systeemimallia edistävää politiikkaa, ei yksinkertaisesti ole jäljillä, vaikka hänen puolueellaan olisi kuinka hyvä maine hänen omassa leirissään.

Tästä syystä meidän on liityttävä vapaustaistelijoihin – vaikka heillä olisi kuinka huono maine omassa leirissämme – niin koronan kuin sananvapauden yhteydessä. Samalla puramme leirien välistä "ohjelmoitua" vastakkainasettelua ja vaikeutamme hajota & hallitse -politiikkaa. Jos mikään puolue ei tue yhteistä missiotamme, on perustettava uusi vapauden, ihmisyyden ja totuuden puolue, kun demokratia on ainakin teoriassa yhä olemassa. Me olemme yhä jäljillä.

maanantai 9. marraskuuta 2020

En mahdu teidän kaanoniinne

"Mikä ihmeen QAnon?" Tämä kysymys on kysytty monta kertaa syksyllä 2020. Vastaukset ovat olleet ylimalkaisia, ylenkatsovia ja jopa vääristäviä. Tyypillistä on ollut QAnonin samastaminen suoraan äärioikeistoon. Usein on myös väitetty, että USA:n nyt mahdollisesti väistyvää presidenttiä Donald Trumpia on qanonilaisten piirissä kohdeltu messiaana. Salaliittoteoriaa kannattavien joukossa on äärioikeistolaisia, mutta myös hyvin moninaista muuta väkeä, mikä minusta tekee ilmiöstä kiinnostavan. Trumpia on kyllä pidetty tärkeänä henkilönä ja keskeisenä salatun rikollisrintaman vastaisena toimijana, mutta messiaaksi julistaminen lienee napattu muutamista ylilyönneistä, jollaisia kaikkien poliittisten liikkeiden liepeillä esiintyy.

Lyhyesti voin ilmaista, että QAnon on vuodesta 2017 esiintynyt salaliittoteoria eliitin korkea-arvoisesta salaseurasta, joka harjoittaa pedofiliaa, lapsikauppaa ja saatananpalvontaa. Trump on taistellut sitä vastaan ja valmistellut "The Storm" -otsikolla tunnettua operaatiota, jonka myötä tuhansia salaseuran jäseniä pidätettäisiin. Englanninkielinen Wikipedia toteaa tylysti: "Mikään osa teoriasta ei pohjaudu faktaan." Ja kuitenkin pedofiliavyyhtiin on sotkeutunut merkittäviä henkilöitä, kuten Jeffrey Epstein (kuoli 2019 vankilassa epäselvissä olosuhteissa) ja prinssi Andrew (todistetusti Epsteinin ystävä). Myös "Pizzagatena" tunnettu QAnonia edeltänyt salaliittoteoria on kiinnostava, koska se perustuu USA:n demokraattipuolueen huipun tuntumassa ja myös Hillary Clintonin kampanjapäällikkönä toimineen John Podestan vuodetuissa sähköposteissa esiintyneisiin ilmiselviin koodisanoihin. Tästä asiakokonaisuudesta oli Niina Laurilan laaja artikkeli Undie Median kakkosnumerossa (joulukuu 2019).

QAnonin keskushenkilönä on toiminut Q:ksi kutsuttu lähde, jonka on oletettu kuuluvan USA:n hallituksen tai tiedustelupalvelun korkea-arvoiselle työntekijälle. Asia on kuitenkin epäselvä. Uskomuspuoli tässä tapauksessa kytkeytyy siihen, pitääkö Q:ta oikeasti tärkeänä sisäpiiriin kuuluvana vuotajana vai pelkkänä satunnaisena propagandistina.

Miksi Suomessa on herännyt keskustelu tästä salaliittoteoriasta nyt? Asiaan liittyy tietysti koronapandemia reaktioineen. Maski- ja turvavälikritiikki on ymmärrettävästi saanut laajan kannatuksen vaihtoehtoisten hyvinvointialan toimijoiden piirissä. Ihmiset menettävät määrättömästi ihmisyydestään, kun eivät näe eivätkä näytä kasvoja ja pitäytyvät läheisyydestä ja kosketuksesta. Syksyllä 2020 kuitenkin alettiin kirjoittaa, että tätä sanomaa levittävät tarkoituksellisesti nimenomaan QAnonia lähellä olevat ja siihen samastuneet toimijat. Donald Trump on avoimesti pandemiakriittinen toimija, joten nämä lähtökohdat istuvat kuvioon hyvin. Täysin toinen asia on, mikä yhteys QAnonilla on oikeasti tähän ilmiöön. Vähintään kaksi tunnettua suomalaista hyvinvointitoimijaa, Kirsi Salo ja Maria Nordin, on aiheettomasti yhdistetty salaliittoteoriaan ja "Q-liikkeeseen". Asiasta nyt syksyllä kirjoitettuja artikkeleita lukiessa ei voi olla tulematta mieleen, että ne luovat itse salaliittoteoriaa. Mahtavimmasta ylilyönnistä vastasi kokoomusmielinen turpo-propagandisti Janne Riiheläinen, joka yhdisti soppaan myös lempiasiansa Venäjä-mielisyyden.

QAnonin yhteydessä on todettu, että yhteen salaliittoteoriaan yhdistyy ketju muitakin salaliittoteorioita. Esimerkiksi korona(reaktio) on salaliitto, YK:n Agenda 2030 on salaliitto ja niin edelleen – ja kaikki nämä tuntuvat kytkeytyvän toisiinsa. Mutta myös QAnonin vaikutuksesta vouhkaavilla on oma salaliittoteoriansa, ja samalla tavoin siihen kytkeytyy ketju muitakin salaliittoteorioita. Jos näitä ilmiöitä malttaa katsoa samankaltaisina ja tasa-arvoisina, saattaa huomata, että qanonisteihin kytkeytyvissä salaliittoteorioissa on joskus enemmän todenperäisyyttä. Esimerkiksi miljardööri George Soros, jota salaliittoteoreetikot pitävät varsinaisena nukkemestarina, on ihan todistetusti vaikuttanut hyvin moniin poliittisiin tapahtumiin rahavirtoineen ja ohjauksineen. Myös Rothschildien valta-asema on jossain määrin totta, sillä he omistavat huomattavan osan globaalilla tasolla toimivasta finanssisektorista, joka sinänsä on yksi nykymaailman mätäpaise. Näiden salaliittoteorioiden vastustajat leimaavat näiden nimien esiintuojat antisemitisteiksi, mikä on itse täysin yhtä lailla salaliittoteoriaa.

Nyt tarvitaan selvästi vielä salaliittoteorioiden salaliittoteoria. Itselläni ei ole enää mitään pelättävää leimautumisen suhteen, joten annan paukkua. Epäilen, että QAnon on nykymuodossaan (ts. joko alun perinkin ollut tai kaapatusti ohjattu sellaiseksi) – tadaa! – feikkisalaliittoteoria. Sen ytimessä on joukko globalisaatio- ja uusliberalismikriitikoiden väittämiä, jotka saattavat olla tosia, mikäli asiaan on todella tartuttu ulkoapäin ja vastakkaisesta leiristä. Siihen on kuitenkin yhdistetty aineksia, jotka tekevät teoriasta epäuskottavan ja luotaantyöntävän. Tyypillisiä tuollaisia aineksia ovat minusta 1) puheet saatananpalvonnasta, 2) Donald Trumpin kaltaisen lievästi sanottuna mielipiteitä jakavan poliitikon nostaminen jalustalle. Epäuskottavuuden lisäksi nämä ainekset ohjaavat salaliittoteorian kannatusta konservatiivioikeiston suuntaan. Liberaalien ja vasemmiston silmissä saatananpalvonta ei näet olisi mikään "issue", ja Trump-viha on niillä suunnilla niin selvää, ettei mihinkään häneen samastuvaan kuvioon olla valmiita lähtemään mukaan.

Trump näyttää kuitenkin olevan astumassa pois presidentin tehtävistä, eikä "The Storm" näytä olevan toteutumassa. Ja kuitenkaan itse salaliittoteoria ei ole katoamassa mihinkään. Sen yhteyteen ketjutetuilla väittämillä on laaja kannatus, mihin piiriin itsekin lukeudun. Koronapandemian reaktiot ovat miljoonien ihmisten silmissä näyttäneet totalitarismilta. Pankki- ja finanssialan mahdin epädemokraattisuus on miljoonien ihmisten tiedossa. Sikarikkaiden ihmisten sikailu ja viattomien ihmisten – lapsia tai ei – päätyminen sen sikailun ihmisarvottomiksi välineiksi on myös laajojen ihmisjoukkojen tiedossa. Valtamedian valheet ovat valtavien ihmisjoukkojen tiedossa. Yhä useampi uskoo joka tapauksessa, että meille syötetty kuva todellisuudesta on virheellinen, ja hyvin moni myös pitää tuota virhettä tahallisena. Näihin ei tarvita QAnonia tai "Q-liikettä". Tietyt toimijat tekevät voitavansa, että meidät hyvin monet samastetaan ja leimataan johonkin epäuskottavaan, luotaantyöntävään ja todellisen yhteiskuntakritiikin kannalta vääränsuuntaiseen. Silti meitä on aina vain enemmän. Emme mahdu teidän kaanoniinne.