Eurovaalit sitten tulivat ja menivät. Tiivistin Twitterissä Suomen vaalituloksen näin: vasemmistoliitto sieppasi vihreiden toisen paikan ja kristillisdemokraattien paikka siirtyi perussuomalaisille. Äänestysprosentti oli marginaalisesti vähemmän katastrofaalinen kuin edellisissä eurovaaleissa. EU:n "demokratia" on äänestäjälle monessa mielessä liian kaukana.
Vaaliykkönen kokoomus on oikeistopuolue, kakkonen eli keskusta on nimestään huolimatta keskustaoikeistolainen puolue, ja muut tulevat kaukana perässä. Laskutoimitukseni mukaan oikeisto sai Suomen äänestäjiltä 67,5 % äänistä, poliittinen keskusta 22,9 % ja vasemmisto 9,7 %. Harva kansalainen ymmärtää, kuinka vinoutunut tämä asetelma on, sillä valtamedia syöttää sille toisenlaista totuutta. Joka tapauksessa kaksi kolmesta äänestäjästä antoi tukensa erilaisille oikeistoryhmille. Itse kukin voi pohdiskella, vastaako tämä kansalaisten tai äänestämättä jättäneiden näkemyksiä.
Oma lukunsa on puolueiden ja vaaliehdokkaiden suhde Euroopan unioniin. EU-vastaisille ryhmille meni äänistä alle prosentti, selvästi EU-myönteiset saivat äänienemmistön, ja mietoa EU-kritiikkiä harrastavat ryhmät ylsivät eri laskutapojen mukaan 14–48 prosenttiin. On vaikeaa määrittää, mikä puolue oikeasti harrastaa EU-kritiikkiä ja mikä jättää imagosyistä pienenpienen takaportin auki. Joka tapauksessa EU-jäsenyyden vastustajien kannalta lopputulos on jälleen murskaava. Tässäkin kohdassa voi pohdiskella, vastaako tämä kansalaisten tai äänestämättä jättäneiden näkemyksiä.
Vaikka oikeisto hallitsee, suurimman ja kauneimman vaalivoiton nappasi vasemmistoliitto, jonka kannatus nousi 9,3 prosenttiin. Tämä on vassareiden paras eurovaalitulos sitten vuoden 1996, paras minkään valtakunnallisen vaalin tulos sitten vuoden 2004 ja peräti 3,4 prosenttiyksikön harppaus ylöspäin vuoden 2009 eurovaalikatastrofista. Ihan hyvä näin. Paitsi jonkinlaista vasemmistolaisittain ajattelevien alkeellista radikalisoitumista, tulos ilmentää myös kriittisten puolueiden nousua yhdessä perussuomalaisten 3,1 prosenttiyksikön kasvun kanssa. Persujen ja heihin uskovien itse odottama eurojytky tosin lässähti. Puolueen reaalikannatus lienee jälleen melkoisen kaukana keskustan ja kokoomuksen lukemista.
Sosiaalidemokraattien vaalitulos on häkellyttävä fiasko. Puolue on onnistunut täydellisesti sössimään vuosikymmeniä jatkuneen valtapuolueasemansa. Etenkin vaalipäivän saldo on surkea: 11,3 prosentin ääniosuus! Odotamme kiinnostuneina, syrjäyttääkö vasemmistoliitto jo ensi kevään eduskuntavaaleissa SDP:n ex-sosialistipuolueiden ykkössijalta Suomessa. Vihreille valui vaalipäivänä lähes oudoksuttavan paljon ääniä (toinen samansuuntainen tapaus on RKP, ja tämän selittänee äänestysvilkkauden painottuminen euromyönteiselle pääkaupunkiseudulle), mutta silti puolue onnistui hävittämään vuoden 2009 eurovaalien kannatuksensa. Jäi hieman harmittamaan, ettei vasemmistoliiton asema vihreiden edellä säilynyt loppuun saakka, vaan jälkimmäinen "voitti" edellisen 149 äänellä. Viimeisenkin vaaligallupin vihreille lupaama 1,7 prosenttiyksikön etumatka kuitenkin suli, niin kuin osasin arvata.
Pienistä puolueista parhaiten menestyivät piraatit. Vaalipäivänä heidän ääniosuutensa oli jo melkein prosentti. Vaikken piraatteja kannatakaan, heidän pyristelynsä kohti isoisten luokkaa ilman minkäänlaista valtamediatukea on mukavaa katseltavaa. Itsenäisyyspuolueen äänimäärä 5688 on suurempi kuin missään aiemmissa vaaleissa. Vaikka kannatusprosentti on yhä vain 0,33 %, voi tuloksesta silti havaita pienoisen "täältä tullaan" -sävyn – etenkin, kun muun muassa Tampereella ipulaisilla ei ollut edes vaalimökkiä. Mihinhän Ipun rahkeet riittäisivät, jos se oikeasti saisi näkyvyyttä? Muutos 2011:n 0,28 %:n vaalitulosta ei voi pitää onnistuneena. Se on kyllä 0,02 prosenttiyksikköä enemmän kuin eduskuntavaaleissa 2011, mutta tämä ei ole missään suhteessa James Hirvisaaren ja kumppaneiden puolueelle tuomaan näkyvyyteen.
Kommunistien eurovaalitulos on huono. Osasin ennustella heidän kohtaloaan vierailtuani Tampereen Keskustorin vaalimökillä: kommareiden asia kiinnosti kansaa vielä vähemmän kuin kunnallis- ja eduskuntavaaleissa, joissa oli mukana uskottavia paikallisia ehdokkaita. 0,35 prosentin valtakunnallinen ääniosuus on kyllä isompi kuin eduskuntavaaleissa 2011, mutta pienempi kuin kunnallisvaaleissa 2012 – puhumattakaan eurovaaleista 2009. Lisäksi SKP:n tulokseen on luettu STP:n kolme ehdokasta, jotka tosin eivät saaneet kuin 428 ääntä. Mutta vuonna 2009 STP:n oma kannatusosuus oli 0,19 %. Radikaalivasemmisto jatkaa siis järjestelmällistä turpiinottamista, ja vaikka SKP:n ja STP:n (sekä Hannu Hyvösen) esiintyminen yhteisellä listalla enteileekin tulevaa yhteistoimintaa, niin muutenkin tarttis tehrä jotain. Vaalivoittoa vasemmistoliitolle lupailleen gallupin ilmaantuminen ennakkoäänien ja vaalipäivän välissä näkyy selvästi kommunistien tuloksessa. He saivat näet – ainoana ryhmänä – ennakkoon enemmän ääniä kuin vaalipäivänä. Moni on taatusti lähtenyt varmistamaan vassareiden parlamenttipaikkaa ja huhuilemaan sosiaalisessa mediassa vihjaillun toisen paikan perään. Vasemmisto se on maltillinenkin vasemmisto, ainakin tänä päivänä.
Euroopan-laajuinen vaalitulos on herättänyt keskustelua tavalla, joka yhtäältä ihmetyttää itseäni, mutta toisaalta selittää aika paljon poliittisesta asennoitumisesta. Vasemmiston (GUE/NGL) saamasta vaalivoitosta on oltu hiljaa samalla, kun "äärioikeistolaisten" ryhmien etenemistä kauhistellaan. Tosin jälkimmäiseen luetaan myös mm. Suomen perussuomalaiset, jotka eivät missään tapauksessa edusta äärioikeistoa vaan radikaalia keskustaoikeistoa tai uuskonservatiiveja. Mutta mitäpä pienistä: negatiivinen ja pessimistinen uhkakohkaus jatkuu jatkumistaan. "Äärioikeiston" vastapainon luulisi löytyvän vasemmalta, mutta oikeasti näitä posottajia ei vasemmisto edes kiinnosta. Havaintoni mukaan he eivät ole vasemmistolaisia vaan liberaaleja, joiden uhka ei majaile oikeistossa vaan konservatiiveissa. Kohkaajat tekevätkin haittaa vasemmistolle, jonka piiriin heidät virheellisesti tulkitaan kuuluviksi. Aito sydämen ja mielen vasemmistolainen on kiinnostuneempi esimerkiksi Syrizan mahtavasta menestyksestä Kreikassa kuin UKIP:n rynnistyksestä Isossa-Britanniassa.
Mitä seuraavaksi? Eduskuntavaalit pidetään keväällä 2015. Siellä ehkä nähdään entistä yhdistyneempi radikaalivasemmisto. On myös ennustettavissa, että valtamedia pimittää asian ja sen merkityksen niin hyvin kuin osaa. Vasemmistoliiton kannatus jatkaa ehkä kasvuaan, ja ihan hyvä niin, mutta on tosiasia, että jossain vaiheessa puolue taas ottaa ja möhlii pahemman kerran. Silloin viimeistään on paikallaan olla äänestäjille jokin parempi vaihtoehto kuin nukkumaan jääminen tai oikeistokonservatismiin kääntyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti