Mihin kokoomuslainen yhteiskuntapolitiikka johtaa

Oikeistovetoinen yhteiskuntapolitiikka on jatkuvasti joko heikentänyt entisestään heikoimpien suomalaisten perusoikeuksia tai uhannut niiden heikentämisellä. Työttömyyden perustukea kyllä nostettiin muistaakseni vajaalla sadalla eurolla vuonna 2012, mutta nyt suunnitellaan tukien muuttamista vastikkeellisiksi eli työttömien orjuuttamista osa-aikaiseen pakkotyöhön – mikäli työtön mielii saada yhteiskunnalta killinkiäkään. Työttömyysturvan nosto lähemmäksi kansalaisen todellista perustarvetta onkin melkein ainoa sensuuntainen muutos pitkään aikaan. Listaan seuraavaksi yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia päinvastaiseen suuntaan:

Julkisesta terveydenhoidosta on tehty maksullista. Ettei totuus unohtuisi, 1990-luvulle saakka julkinen terveydenhoito oli Suomessa suurelta osin ilmaista. Sitten otettiin käyttöön terveyskeskusmaksut. 2000-luvulla julkisia terveyspalveluja on myös ulkoistettu yksityisille. Tämän prosessin oheistuotteena julkisen puolen maksut on vaivihkaa hivutettu niin korkeisiin lukemiin, ettei köyhällä ole suorastaan varaa palvelujen käyttöön.

Julkisten terveyspalvelujen jonot ovat monella paikkakunnalla katastrofaaliset. Jos tarvitset esimerkiksi hammashoitoa, varaudu odottamaan puoli vuotta. Sinnittele odotusaika särkylääkkeiden avulla. Joihinkin palveluihin ei pääse lainkaan, sillä resurssit ovat alimitoitetut ja minimiin "tehostettu" henkilökunta ohjeistetaan uskottelemaan, ettei näin vähäisten vaivojen takia kannata tulla alimitoitettuja resursseja tuhlaamaan.

Terveyskeskukset, sosiaaliasemat ja muut palvelupisteet on keskitetty suuriin yksiköihin ja lakkautettu sieltä, missä ihmiset asuvat. Ennen ihminen saattoi hyvässä lykyssä kävellä omaan lähiterveyskeskukseensa. Nyt hänen on usein hypättävä bussiin tai jopa tilattava taksi. Monilla ei ole omaa autoa, ja lisäksi monessa tapauksessa ajaminen olisi terveys- tai turvallisuusriski. Oma rinnakkainen ilmiönsä on myös apteekkien järjestelmällinen siirtyminen ihmisasumusten läheltä automarkettien yhteyteen. Lisäksi kaupunkien ympärivuorokautinen apteekkipäivystys on lakkautettu.

Sosiaaliasemat ja Kela ovat järjestelmällisesti kiristäneet tukien myöntämistä ja maksua. Viime vuonna kohua herättänyt "Sossu-Tatun" tapaus on taatusti keksitty, oikeiston propagandistinen huijaus. Todellisuudessa nimittäin sosiaalitoimi jättää tuet maksamatta aina, kun sen on lain (porsaanreikien) puitteissa niin mahdollista tehdä. Paraatiesimerkki löytyy omasta taloudestani: kun kumppani valmistui opinnoistaan ja hänestä tuli työtön, Kela lakkautti opintotuen välittömästi ja pyöritteli työttömyystukihakemusta viikkokausia. Koska hänelle ei siis maksettu helmikuussa mitään, odotimme saavamme (kahden työttömän taloutena) sossusta toimeentulotukea. Sossu kuitenkin epäsi hakemuksen, sillä olimme kaksi kuukautta aiemmin (!) saaneet yhteensä yli 500 euroa veronpalautusta. Se olisi pitänyt säästää ja sen olisi pitänyt riittää! Helmikuun vuokra olisi jäänyt maksamatta, ellei toisella meistä olisi melko hyvävarainen äiti, joka tarjoutui auttamaan hädässä. Suomalainen sosiaalipolitiikka on siis johtanut tilaan, jossa köyhiä auttavat yhä useammin omaiset eikä yhteiskunta.

Kelan ongelmina ovat hitauden ohella vastuusta kieltäytyminen aina kun se on mahdollista, hakemuksiin liittyvä saivartelu puutteiden löytämiseksi (sosiaalitoimessa tämä on vielä pahempi ongelma) sekä asioiden ilmeisen tahallinen tulkitseminen yhtäällä yhdeksi, toisaalla toiseksi. Esimerkiksi asumistukea haettaessa Kela katsoo, että kahden työttömän talous tienaa yhteensä 1404 euroa kuukaudessa. Tämä 1404 euroa on Kelan mielestä niin paljon, että asumistuesta vähennetään reilun kokoinen perusomavastuu. Sama Kela kuitenkin maksaa työttömyystukea vain 522,56 euroa per henkilö eli yhteensä 1045,12 euroa kuussa kahden työttömän taloudelle! Erotus johtuu yhtäältä valtavasta "ennakonpidätyksestä", joka on käytännössä 20 prosentin (!) tulovero, toisaalta siitä, että työttömyystukea maksetaan neljältä viikolta eikä koko kuukaudelta. Jos työttömyyttä jatkuu vuoden ajan, työtön saa kertaalleen kaksi neljän viikon erää samalle kuulle. On sanomattakin selvää, ettei tuon kuun aikana kannata kääntyä sossun puoleen. Yhtä selvää on, että kahden työttömän kuukausitulojen myöntäminen 1045 euroksi 1404:n sijaan pudottaisi tuntuvasti asumistuen omavastuuosuutta, korottaisi asumistukea ja lisäisi käyttörahan määrää.

Asuminen kallistuu vuosi vuodelta. 1990-luvun alkuun saakka Suomessa noudatettiin yleistä vuokrasääntelyä, jonka ansiosta asuntojen vuokrat pysyivät kohtuudessa. Sen jälkeen vuokrataso on räjähtänyt. 2010-luvulla on täysin tavanomaista pyytää pienestä perusyksiöstä Helsingissä 700–800 euroa kuukaudessa. Työttömänä siihen ei ole varaa, sillä Kela myöntää asumistukea enintään puolet sensuuruisesta vuokrasta. Tampereella vastaava tavanomainen kuukausivuokra on 500–600 euroa kuussa. Tämän hintaluokan asunnossa on epämiellyttävä yllätys mm. Pispalassa yleinen sähkölämmitys, sillä Kela ei auta sähkölaskuissa. Näissä tapauksissa ainoa toivo lepää sosiaalitoimen tiukennetun armeliaisuuden tai hyvävaraisten lähiomaisten harteilla.

Paitsi, että työttömyys on vakiintunut korkeaksi, yhä useammat työtätekevät eivät saa palkkaa. Työttömiä passitetaan joukoittain työharjoitteluun, työelämävalmennukseen ynnä muuhun sen sijaan, että heille järjestyisi "oikeita" palkkatöitä. Myös opiskelijat suorittavat yhä useammin opintojaan työharjoitteluina, sillä koulutuksesta säästetään. Työnantajalle tietysti sopii, että hän voi teettää töitä maksamatta palkkaa. Näin syntyvän orjatyöluokan toimeentulon maksaa Kela, mistä johtuen sosiaalitoimen kulut ovat jatkuvasti niin korkeat kuin ovat, mitä oikeisto käyttää hyväkseen työttömien ja muiden sosiaalituen saajien vastaisessa propagandassa. Viime vuosina työharjoittelijoilta on poistettu matkakorvaukset. Joka käyttää julkista liikennettä päästäkseen palkattomaan työhön, menettää siis osan vähistä tuloistaan liikenneyhtiölle.

VR:stä on tehty valtion omistama yhtiö, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa ja näin ollen se kiskoo junalipuista kalliita hintoja. Tästä aiheesta olen kirjoittanut ennenkin. Koska ennakkolippuja saa halvalla, köyhät matkustajat (esimerkiksi opiskelupaikkakunnalta kotikonnuillaan vierailevat opiskelijat) kilpailevat nopeudessa toisiaan vastaan saadakseen edullisimmat junaliput ja oppivat hyvissä ajoin näkemään toisensa vihollisina, kilpailuvastustajina. Sama ilmiöhän esiintyy myös taisteltaessa vähistä työpaikoista. Joka saa tietää matkastaan vasta vähän ennen matkustuspäivää tai päättää matkustamisestaan spontaanisti, joutuu maksamaan häkellyttäviä kiskurihintoja. Tällöin ei auta paljon edes asuminen Onnibus-linjaverkon piirissä, sillä Onnibus, kuten myös sen kanssa samoilla yhteyksillä kilpaileva Matkahuolto, harjoittaa samaa "etukäteen halvalla, lähtöpäivänä kalliilla" -politiikkaa.

Tätä listaa voisi jatkaa lukuisilla eri tekijöillä. Kun muistamme, että köyhien osuus suomalaisista on koko ajan kasvanut, ei kenellekään jää epäselväksi, että hyvinvointiyhteiskunta on historiaa ja köyhän osa Suomessa yhä vaikeampi.

Mihin tämä oikeistohenkinen ja leimallisen kokoomuslainen politiikka, jonka kaikki nykyiset eduskuntapuolueet suvaitsevat, meidät vielä johtaa? Oletetaan, että sosiaali- ja työttömyysturva muuttuvat vastikkeellisiksi (ihmisiä orjuutetaan pakkotyöhön), sosiaali- ja terveyspalvelut liukuvat yhä enemmän tavoittamattomiin, asumisen kallistuminen jatkuu, yhä suurempi osuus työstä teetetään palkattomana ja julkinen liikenne pysyy kalliina. Miten tämä muuttaa suomalaista yhteiskuntaa? Oikeistodiskurssi kuvittelee, että se sysää yhä useammat perustamaan yrityksiä ja patistelee laiskat töihin. Tokkopa mitään tämänsuuntaista tapahtuu. Sen sijaan nähtäneen kaikenlaisia yhteiskunnasta syrjäytymisen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen muotoja. Esittelen muutamia mahdollisuuksia:

Puoskarit yleistyvät. Kun julkinen terveydenhoito on ajettu alas ja yksityiselle puolelle ei ole varaa mennä, ilmenee valtaisa tilaus palvelujaan polkuhintaan myyville laittomille lääkäreille ja parantajille. He sitten tekevät, mitä pystyvät, ja elleivät pysty, heidän "uhrejaan" alkaa ilmestyä katukuvaa värittämään.

Luvaton asuminen, squatit ja hökkelikylät yleistyvät. Kunnon slummithan ne Suomesta vielä puuttuivatkin! Kun asunnosta ei ole varaa maksaa, lyöttäydytään hylättyihin rakennuksiin, joissa on hyvässä lykyssä kohtalainen lämmöneristys ja ehkä tulisijat. Ellei jälkimmäisiä ole, aina löytyy jostain hylätty kiuas tai kamiina, jonka savuhormin voi vetää ulos ikkunan tai ilmastointiluukun kautta. Toiset kyhäävät rakennusjätteistä itsetehtyjä parakkeja, joiden asukkaat poliisi vielä squattaajiakin useammin häätää ja purkaa rakennukset. Viidakkorumpu kertoo, mihin hökkeli kannattaa pystyttää tai mistä löytyy tyhjä rakennus, josta poliisilla ei vielä ole hajuakaan.

Kaikenlaiset esiintyjät ja temppujentekijät yleistyvät kaduilla. Kerjäläiset yleistyvät tietysti myös, ellei yhteiskunta kiellä kerjäämistä kuten nyt jo suunnitellaan. Soittajia ja laulajia loilottaa riveittäin taajamien keskustoissa ja jonkin verran lähiöissäkin. Uutena ilmiönä nähdään vanhan kunnon ajan sirkustaiteilijoita, kuten jonglöörejä ja akrobaatteja. Koska iso osa suomalaisista tulee edelleen varsin hyvin toimeen, eiköhän heiltä muutama killinki riitä jokaiselle esiintyvälle taiteilijalle.

Liftarit palaavat säännölliseen tiekuvaan. Olen jo viimeisen vuoden aikana nähnyt liftaajia tienvarsilla suunnilleen yhtä paljon kuin sitä edeltävän vuosikymmenen aikana yhteensä. Missä tyypillinen 2000-luvun alun liftari on ollut hipahtava vaihtoehtoihminen tai matkalla festareille (tai festareilta pois), lähitulevaisuuden liftari on todennäköisemmin ihan tavallinen opiskelija, työtön tai palkaton työläinen.

Mikä valitettavinta, varkaat ja huijarit yleistyvät ja ihmisten luottamus toisiaan kohtaan vähenee entisestään. Squat-asuminen, katutaiteilijat ja liftarit eivät ole pelkästään kielteisiä ilmiöitä, sillä niihin liittyy tietynlaista luovaa anarkismia tai anarkistista luovuutta. Varkauksien ja huijauksien yleistymisessä ei sen sijaan ole mitään positiivista. Kuitenkin ne ovat pahoinvointiyhteiskunnassa täysin ymmärrettäviä ilmiöitä. Jos rahaa elämiseen ei saa yhteiskunnalta anomalla eikä kanssaihmisiltä pyytämällä, se otetaan viidakon lain mukaan väkisin. Sikarikkailla ja hyväosaisilla on varaa palkata itselleen vaikka henkivartijoita, mutta ihan tavalliset kansalaiset, duunarit sekä rikollisten kanssaköyhät ovat turvattomia. Tämä edustaa kaikkein raadollisimmin sitä yhteiskuntaa, mitä oikeistolaiset eivät halua, mutta mihin heidän yhteiskuntapolitiikkansa on vääjäämättä johtamassa – ellei sitä ennen ilmaannu uusi vahva vasemmisto, joka heittää täyslaidallisen kapuloita oikeiston rattaisiin.