Sananen kommunistipuolueesta ja -mediasta

Kirjoitukseni radikaalivasemmiston yhteistyön kiireellisyydestä keräsi tavanomaista enemmän lukukertoja – hieman samaan tyyliin kuin aiemmat valtamedian mediavalta -blogitekstini. Hyvä näin. Sitä harmillisempaa on, että yksi ensisijaisesti toivomani ryhmä ei lähtenyt mukaan keskusteluun, nimittäin SKP:n kommunistit. Linkitin kyllä tekstini Tiedonantajan keskustelufoorumille, mutta sitä kommentoi (ja sen todisti lukeneensa) lähinnä vain tavanomainen vastaanväittäjä, foorumille jumiutunut patologinen antikommunisti. Tämä asetelma on surullinen, mutta myös sangen kuvaava. Liian monelle kommunistille nimenomaan SKP:n (ja KTP:n) suunnalla riittää, että on olemassa puolue ja poliittinen väylä omalle aatesuunnalle. Liian harva heistä muistaa, että yhteiskunnassa oikeasti täytyisi saada aikaan jotain – saati sitä, kuinka intensiivisesti aatteen puolesta voisi tilaisuuden tullen toimia näinä aikoina.

Tiivistän lyhyesti: minusta nyt tarvittaisiin "uusi SKDL", joka yhdistäisi koko radikaalivasemmiston samoille listoille vaaleissa, ja aivan erinomainen tilaisuus yhteistyön käynnistämiseen olisi juuri nyt, kun vasemmistoliiton puoluekokous, verouudistussekoilut ja Jyrki Yrttiahon erottamishanke ovat tuoreessa muistissa. Lukuisille kommunisteille sen sijaan riittää SKP, jonka ensimmäisenkään kansanedustajan puolesta en löisi vuoden 2015 tai edes 2019 vaaleissa vetoa – onhan puolueen vähäinenkin kannatus ollut tähän asti alamäessä.

Mistä yllä mainittu johtuu? Kommunistipiireissä on usein tapana ajatella, että "me olemme oikeassa". Kommunistien kriitikot kysyvät – sinänsä aiheellisesti – etteivätkö kannatusluvut kerro, että he ovat väärässä. Minusta kommunistit ovat monen yhteiskunnallisen asian suhteen ihan oikeassa, mutta sillä ei ole pienintäkään väliä. "Kukaan" ei näet oikeasti tiedä, mitä mieltä kommunistit ovat mistäkin. Olen "uuden SKDL:n" lisäksi kirjoittanut radikaalivasemmiston uuden uskottavan median puolesta, sillä mielipiteitä Jyrki Kataisen, Li Anderssonin ja Jussi Halla-ahon muodostaman kolmion vasemmalta puolelta kaivataan kipeästi laajempaan julkisuuteen. Useille kommunisteille kuitenkin riittää Tiedonantaja. Sehän ilmestyy säännöllisesti kerran viikossa ja ilmaisee kyllä melko selkeästi, mitä mieltä SKP:ssä ollaan. Valitettavasti silläkään ei ole oikeasti mitään väliä. Selvennän vielä seuraavaksi, mistä on kysymys:

1) Valtaosalla äänestäjistä ei ole tietoa, että sellaista lehteä kuin Tiedonantaja on olemassakaan. Moni vanhempi äänestäjä kyllä tietää ja muistaa, että Tiekkari ilmestyi ja agitoi kansaa 1970- ja 1980-luvuilla, mutta olettaa sen kadonneen siinä missä vanha kommunistipuoluekin sulautuessaan vasemmistoliittoon vuonna 1990. Joku saattaa olla törmännyt Tiekkariin kirjaston lehtilukusalissa ja ihmetellyt puolihuolimattomasti "mitä tämä täällä tekee". Toisaalta moni nuorempi aktivisti voi olla tavannut Tiekkarin jakelijoita mielenilmauksissa, muttei tunne lehden historiaa eikä osaa yhdistää sitä oikeaan kehykseen. Varmasti on myös niitä, jotka muistavat vanhan Tiedonantajan ja tietävät nykyäänkin ilmestyvän lehden nimeltä Tiedonantaja, mutteivät osaa yhdistää niitä toisiinsa. Valtaosa ihmisistä ei asioi kirjaston lehtilukusalissa eikä käy mielenilmauksissa, ja sosiaalisessa mediassakin lehti on varsin näkymätön. (Lehden Twitter-botti kyllä twiittaa säännöllisesti, mutta sillä on seuraajia noin puolet omista seuraajistani, mikä on todella vähän.)

2) Valtaosa äänestäjistä ei tiedosta sen enempää, että SKP on olemassa. Tapauksen Yrttiaho kohdalla SKP sai valtamediassa hieman huomiota ja näkyvyyttä, joka siltä yleensä puuttuu kokonaan. Mitään vaaleja ei kuitenkaan ole tiedossa koko vuonna, joten puolue unohtuu. Hesarit, Ylet ja kumppanit tuovat jatkuvasti esiin asetelmaa, jossa puolueita on kahdeksan. Äänestäjän arkiajattelu ei kerta kaikkiaan ulotu niiden ulkopuolelle. Olen ihan oikeasti törmännyt siihen ilmiöön, että kriittiset ja verraten aktiivisesti asioita seuraavat ihmisetkin kysyvät vilpittömästi, onko Suomessa nykyäänkin olemassa kommunistinen puolue. Tiekkariaan kiltisti lukeva kommari ei voi käsittää, miten poliittisen kartan hahmottamiseen vaikuttaa, jos syö päivittäin tuhdin annoksen yksipuolista valtamediapuuroa ilman kommunismin vivahdettakaan muuten kuin mukamas varoittavana historiallisena esimerkkinä.

Näin ollen tarvitaan uusi, radikaalivasemmistoa yhdistävä puolue, joka lähtisi matkaan täysin uudella meiningillä ja itseluottamuksella. Tarvitaan myös uusi radikaalivasemmistoa yhdistävä media, josta – ja jonka keskustelufoorumista – puhuttaisiin vähintään yhtä laajasti kuin Vihreästä Langasta ja Hommaforumista, näin sumeilemattomasti yhdistellen. Näiden kohderyhmä ei ole SKP + STP + KTP, vaan koko asialle ihan oikeasti on tilaus, jota ei voisi enää olla tiedostamatta. Ei valtamediakaan.

Seuraavassa kirjoituksessani retostelen kyllä jotain ihan muuta kuin kommunisteja tai ylipäänsä vasemmistoa. On aika surullista, miten vähällä heihin verrattuna esimerkiksi koko nykypolitiikan sopan mestarikokit, kokoomuskapitalistit, tässä blogissani pääsevät.