Joulukuun 4. päivänä 2011 pidetyt Venäjän duuman vaalit olivat merkittävä voitto demokratialle ja äänekäs naurunhohotus niille, jotka ovat ladelleet madonlukuja Venäjän nykyiselle kansanvallalle. Kaikkihan me olemme lukeneet lehdistä ja netistä otsikoita, joiden sisältö on kärjistettynä tällainen: "Venäjä on diktatuuri", "Vaalitulos tiedetään Venäjällä jo etukäteen" ja "Putinin ja Medvedevin hallinto suuressa epäsuosiossa".
Yhtenäinen Venäjä -puolue säilytti asemansa duuman ylivoimaisesti suurimpana puolueena, mutta menetti kannatuksestaan yli 15 prosenttiyksikköä ääniosuuden ollessa nyt 49,3 %. Mikään diktatuuri ei ole niin saakelin tyhmä, että järjestää itselleen vaaleissa alle puolet äänistä. Nythän enemmistö uurnilla käyneistä äänesti jotakin muuta kuin Putinin ja Medvedevin puoluetta. Yhtä lailla vaikuttaa kaikelta muulta kuin järjestetyltä se vaalitulos, että nykyiselle bisneseliitti-Venäjälle kaikista vastahankaisin duumapuolue eli kommunistinen puolue nosti kannatustaan kaikkein eniten. Kommunistien ääniosuus oli nyt 19,2 %. Sosiaalidemokraattisen Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen nousu 7,7:stä 13,3:een (ja kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi) on prosentuaalisesti vielä isompi edistysaskel.
Vaikka Yhtenäisellä Venäjällä onkin yhä enemmistö paikoista duumassa, se edustaa nyt moraalisesti vähemmistöä. Tämän tietävät ne mielenosoittajat, jotka ovat lähteneet vaalituloksen varmistuttua liikkeelle. Se, että he väittävät nykyistä tulosta väärennetyksi, on täysin eri juttu. Sen taustalla lienee "värivallankumouksellinen" aate, joka saa kannatustukea (myös rahallista sellaista) länsivalloista, eritoten yhdysvaltalaisista rahastoista. "Värivallankumouksilla" tarkoitetaan entisissä kommunisti- tai sosialistimaissa sekä muuten vain epälänsimaisissa valtioissa toteutuneita länsimielisiä vallanvaihtoja, joissa medialla ja hegemonialla on ollut valtaisa merkitys. Ei liene sattumaa, että Venäjän nykyinen hallinto on maailman voimakkain "antivärivallankumouksellinen" toimija.
Itse julistan nyt Venäjän duuman vaalit demokratian voitoksi kahdessa merkityksessä: ne antoivat Yhtenäisen Venäjän kilpailijoille lisävaltaa ja osoittivat, että vaalidemokratia Venäjällä ihan oikeasti toimii, vikistiin lännessä asiasta mitä hyvänsä. Muussa kuin vaalidemokratiassa on Venäjällä kyllä rutkasti kehittämistä, mutta niin on lännessäkin. Suosittelen nyt, että lopetetaan päänaukominen venäläiselle systeemille ja keskitytään vikisemään niistä epäkohdista, joita on meillä täällä paljon lähempänä, omien rajojemme sisällä.
Keiju,
VastaaPoistakuuntelin eilen Ylen Radi 1:n Ajankohtaista ykköstä, joka meni huudoksi siitä mikä on demokratia yleensä ja erikseen ja hemmetin eri maissa. Että onko kenties Venäjällä tapahtumassa muutos joka vastaa Pohjois-Afrikan maiden arabikevättä.
Inhoan ihmisten huutamista ja varsinkin, kun kaksi herraa olivat niitä ehdottoman kaikkitietäviä Venäjästä ja ainut tapa todistaa oli puhua toisen päälle.
Olen yrittänyt siis lueksia lehdistä ja Facebookista mitä on tekeillä, mutta suuri osa tekstiä on venäjäksi, joten en ymmärrä. Käsittääkseni mielenosoittajat kutsuvat ihmisiä huomiseen tapaamiseen Pietarissa ja Moskovassa.
Minusta on hyvä jos nyt tuli stoppi diktatuurin palaamiselle. Se on siis todella hyvä. Mutta en käsitä miksi Putin rupesi syyttämään Hilary Clintonia omiensa vastaisista mielenosoituksista.
Hillary Clinton on päästänyt aika ikäviä sammakoita suustaan. Kyllä minäkin Putinina suutahtaisin, vaikka on lievästi sanoen hankalaa kuvitella itseäni Putinina.
VastaaPoistaVenäjän tilanteesta vielä vähän: Medvedev on selvästi demokraattisempi tyyppi kuin Putin, ja ihmiset ovat käsittääkseni tykänneet siitä muutoksesta jota Medvedev on edustanut Putiniin nähden. Nyt, kun Putin aikoo ryhtyä uudelleen presidentiksi, ihmisiä kismittää, kun he ajattelevat vuosien 2000–08 epädemokratisoitumisprosessin jatkuvan.
Kaikesta huolimatta Venäjällä käytiin varmuudella reilut vaalit ja Yhtenäinen Venäjä -puolue sai 49,3 % äänistä. "Värivallankumousten", osin myös "arabikevään", takana on ollut se ilmapiiri, että nyt kansa haluaa muutosta ja sen takia kaikki muuttuu. Jos juuri 49,3 % äänestäjistä on ilmaissut, ettei halua muutosta, teoriassa niukka enemmistö VOI olla toista mieltä. Moskovan ja Pietarin protestoijien takana lienee kuitenkin murto-osa tuosta kannatuksesta.
Clinton ja USA liittyvät asiaan, sillä Venäjä on yksi USA:n tärkeimpiä poliittisia vastapuolia, yksi harvoista (yhdessä mm. Kiinan ja Etelä-Amerikan maiden kanssa), jotka uskaltavat vastustaa sen nykyistä maailmanpoliisin asemaa. On todistettu, että amerikkalainen raha ja koulutustoiminta tukivat mainittuja länsimielisiä "värivallankumouksia". Putin ymmärtää, että Venäjällä yritetään toteuttaa samantapainen värivallankumous, ja hän on todennäköisesti oikeassa.
Pahus, nyt vasta muistin että sinähän kirjoitit tästä.
VastaaPoistaUnohdin ne Georgiat ja muut. Kaukasus on aina ollut rajamaata, sitä paitsi usein tapellut vuorten yli keskenään. Georgia on kyllä vähän isompi juttu.
Kyllähän se tuntuu loogiselta että USA vastustaa muutoksia, ei siinä mitään. Mutta siltikin, Putin voisi päästää ne kansansirpaleet olemaan itsekseen ja katsoa miten hyvin länsi niistä sitten huolehtii. Ennustan että ei huolehdi. Kyllä kauppaa käydään naapurien kanssa.
Sotaa ei tarvitsisi käydä kenenkään kanssa. Eilen oli ollut isoja mielenosoituksia Moskovassa ja Pietarissa. Moskovassa lukiot olivat järjestäneet pakollisia kokeita lauantaiksi. Sanoi Reijo Nikkilä tuolla FB:n puolella. Kuviakin oli, mutta teksti venäjäksi, joten en tiedä kuinka paljon siellä on ollut porukkaa.
Kaikesta tästä metelistä huolimatta: hyvää joulua sinulle!
Niin, no itse törmäsin väittämiin, että mielenosoitukset olivat olleet odotettua pienemmät ja vaisummat. En oikein tiedä, mitä uskoa. Totta kuitenkin on, että värivallankumouksen idea siellä toimii täydessä toteutuksessaan. Minun ei tulisi mieleenkään kannattaa Putinia, mutta toisaalta, sitä protestiporukkaa voisi kutsua sikäläisiksi Perussuomalaisiksi. Yhteistä molemmille on, että peliä pelataan mielikuvilla, ei niinkään asioilla, eikä monen silmään edistykseltä näyttävä tavoite tai päämäärä oikeasti ole mitenkään edistyksellinen.
VastaaPoistaErästä 2000-luvun alun rock-kritiikkiä mukaillakseni: pyrkimys on osoittaa, että tämä ei ole sitä samaa paskaa kuin muilla – mutta onko eri paska viime kädessä yhtään parempaa?