Näin tässä eräänä yönä melkein profeetalliselta tuntuneen unen. Kansainvälinen mellakkaliike oli siinä levinnyt Suomeen. Rettelöinnin aiheeksi kelpasi mikä hyvänsä, missä joidenkin oikeuksia poljettiin – tässä tapauksessa tiekiista jossain pohjoisessa. Maantie oli kaavoitettu uusiksi, ja melko vähäpätöisen oikaisun tähden oli jäämässä uuden linjauksen alle ihmisten pihoja ja varmaan jokunen talokin. Matkasin yhteiskunnan varoilla tuonne pohjoisen kylille tekemään kyselytutkimusta asukkaiden mielipiteistä. Tulos oli luonnollisesti tieuudistusta vastustava. Seuraavassa kohtauksessa olin kokouksessa jossain virastotalossa, jonka ulkopuolella yltyivät jo tieuudistusta vastustavien mielenosoittajien äänet, ja ikkunasta näimme mellakkapoliisin järjestäytyvän vastapuoleksi. Ryntäsin suoraan kokouksesta virastotalon portaille pitämään puhetta, jossa ilmoitin, että yhteiskunta on teettänyt tutkimuksen, joka ei suosittele uuden tien rakentamista. Toivoin sekä mellakoijien että poliisin riisuvan aseensa ja lähtevän kotiin, koska edellisillä ei enää ole vastustettavaa eikä jälkimmäisellä puolustettavaa, kun kiista raukeaa.
Uni esitteli kristallinkirkkaasti, mikä on minunlaiseni ihmisen paikka yhteiskunnallisten kiistojen kärjistyessä. Ei mellakoimassa, vielä vähemmän järjestystä ylläpitämässä. Sen sijaan tehtävänä on levittää tietoa kaikille osapuolille, tarvittaessa vaikka taistelutantereen äärellä. Yhteiskunnalliset kärhämät johtuvat siitä, että jollakin osapuolella – aika usein molemmilla osapuolilla – on virheellistä tietoa. Usein tietoa myös tietoisesti pimitetään. Tämä johtuu siitä, että tieto on valtaa – oikeasti, ei vain kuluneen fraasin mukailuna. Levittämällä monipuolista tietoa kaikista asianhaaroista puutteellisen tai vääristellyn informaation tilalle voi estää hankaluudet kaikilta suunnilta, kuten uneni esimerkissä yhtäältä kansainvälistä liikettä pintapuolisesti tai turhautuneisuuttaan myötäilevien rettelöijien, toisaalta sokeasti järjestelmää puolustavan poliisin taholta.
Sivistyneistö on esittänyt turhan hiljaista roolia viime vuosikymmenien informaatiovallankaappauksen keskellä. Tällä en vähättele Indymedian, Verkkomedian ja kaltaistensa aktiiviväen työn arvoa. Ongelma on, että liian suuri osa sivistyneistöstä ei oikeasti ymmärrä, kuinka täydellisesti valtamedia on tempaistu osaksi vallanpitäjien tiedonpimitystoimintaa. Tähänkin tarvitaan tiedonlevitystä. Sivistyneistö täytyy saada jalkeille sen oivalluksen innoittamana, että yhteiskunnasta ihan oikeasti nyt puuttuu tarvittavaa tietoa ja tähän liittyvä ilmiselvä sosiaalinen tilaus kohdistuu nimenomaan sivistyneistöön itseensä. Tieto on valtaa, ja tiedonkumous on vallankumous. Muutoksen tekijöitä ovat pian kadut täynnä. Sivistyneistöä tarvitaan nyt välittämään tietoa muutoksen suunnasta, tekotavasta ja tarpeellisuudesta – yhtä lailla netissä, kouluissa, kapakoissa ja virastotalon portailla.
Keiju; sivistyneistöä ja "sivistyneistöä".
VastaaPoistaMuutamat lienevät ”jalkeilla”, mutta kuuluvatko tarkoittamaasi sivistyneistöön?
Jussi Halla-aho?
Jukka Kemppinen?
James Sarvihiiri? (Hirvisaari)
Timo Soini?
Osmo Soininvaara?
Antti Tuuri?
Leena Lehtolainen?
Anna Kontula?
Juha Siltanen?
Esko Valtaoja?
Timo Airaksinen?
...
...
...
...vain ylläolevat nimet mieleen päälimäisinä putkahtaneina.
Siis tuota kerrotko tarkemmin, ketä tämän yhteiskunnan sivistyneistönä pidät? Ovatko he jokin aatelisjoukko vai aivan tavallisista oloista opintojen kautta ponnistaneita filosofeja, yhteiskuntatieteilijöitä, raitiovaunukuskeja. Vai ajatteletko globaalia sivistyneistöä?
Stephen King?
Sven Linqvist?
Jan Guillou?
Barak Obama?
Ban Ki Moon?
Aung San Suu Kyi?
Kuva sivistyneistöstä ainakin minulla on sekava.
Älykköjähän ei enää ole perinteisessä mielessä.
Kiitän kommentista. Sivistyneistö ja älymystö tarkoittavat onneksi eri asioita. Erno Paasilinna sanoi aikanaan, että Suomessa älymystö on yleensä ollut sama asia kuin ylimystö. Ja liittyyhän älymystön käsitteeseen aika vieraannuttavaa omahyväisyyttä.
VastaaPoistaNimistä, joita mainitsit... On totta, että esimerkiksi Jussi Halla-aho on laskennallisesti sivistyneistöä. Hän on kuitenkin omaksunut mieluummin harhaanjohtajan kuin tiedonlevittäjän roolin. En usko millään, että Jussi uskoo itsekään kaikkiin omiin teeseihinsä. Lähinnä hän on agitaattori. Agitaattorit tulevat aika usein sivistyneistöstä. (Tuo "Sarvihiiri" nauratti. Enpä ollut aiemmin hoksannut.)
Anna Kontula? Periaatteessa kyllä, tiedäpä sitten mitä hän tekee osana poliittista koneistoa, tai miksi poliittinen koneisto hänet tekee. Herrat tieteentekijät? Kyllä, periaatteessa. Globaalia sivistyneistöä ei tarvitse tähän hakea, kyllä sivistynyttä väkeä on Suomessa ihan kotitarpeiksi asti.
Yritän sanoa jotain sellaista kuin että sivistyneistö (se osa lukeneistoa, joka osaa soveltaa tietojaan ja ymmärtää kokonaisuuksia) on aika "korruptoitunutta" – viime vuosikymmenien pinnallisimpien ajattelumallien vaikuttamaa ja/tai tuudittautunutta keskiluokkaiseen (joissakin tapauksissa yläluokkaiseen) elämään. Sivistyneistöllä olisi välineet ymmärtää tätä maailmantilannetta, jossa nyt elämme. Miksi se ei käytä niitä välineitä tai väärinkäyttää niitä (oha-allaH)? Siksi kai, että se on itse kaikista jäsenistään kiedottu siihen maailmantilanteeseen.
Mutta asioiden ketju voi alkaa purkautua mistä hyvänsä lenkistä. Itse en ole "työväenluokkaa", vaikka ehkä joskus parikymppisenä sellaista yritin leikkiä. Minulla on maisterin paperit ja akateemiset vanhemmat, se siitä. Minun on yksinkertaisesti vaikeampi kuvitella, miten jokin muu yhteiskuntaryhmä käynnistäisi muutosprosessin kuin omani. Niinpä olen keskittynyt pohdiskelemaan, mitä tämmöinen mukamas sivistyneempi väki voisi tehdä. Siitä asetelmasta lähtee tämäkin kirjoitus.
Jaa. Minä olen elänyt 1970-luvun miltei kokonaan Suomessa ja katselin sitä touhua, myös mukana olijana, jonkin aikaa Helsingissä. Se tarkoitti sitä vasemmiston ylivoimaa n.k. mediassa - käytän kyllä mieluummin suomenkielistä sanaa tiedotusväline.
VastaaPoistaMinulla on nyt jälkeenpäin sellainen tunne, että kun siihen vasemmistolaiseen puheeseen vallan siirrosta osallistui aika tavalla myös ammattiyhdistysliike, niin en oikein tiedä mihin se projekti kaatui.
Sivistyneistö tai älymystö - minusta kumpikaan ei suoraan kuulu mihinkään taloudellisesti määriteltävään luokkaan. Vaikka kyllä useimmat ikäiseni 25-30-vuotiaat olivat ehkä n.k. keskiluokkaa, varakkaammista kodeista, koska heidän ei tarvinnut olla kesiään Tukholmassa töissä eikä sentata hengenpitimikseen sitten kevättalvella. Minulla ei ollut enää silloin kotia. Eikä mitään perintöä myöskään, koska isä oli mennyt naimisiin nuoren naisen kanssa ja onnistui puhumaan perunkirjoittajan puolelleen - edes äidinperintöä eivät lapset saaneet.
Olihan se vääryys ja näin siinä jotain siitä, mitä minusta vallan siirrolla voitaisiin tarkoittaa, siis paikallisten pikkunilkkien nujertamista ja lakien kunnioittamista. En tarkoita tällä poliisia enkä armeijaa. Mutta.
Luin juuri viime vuonna Anne-Lena Sahlströmin kirjan Edvard Gyllingistä, joka oli vuonna 1918 punaisen valtuuskunnan (neuvoston? hallituksen?) rahaministeri. Hän käsittääkseni kuului sivistyneistöön, vaikka olikin ruotsinkielinen ja suhteellisen varakkaasta suvusta. Oli opiskellut kansantaloustiedettä saksalaisessa yliopistossa.
Moni ihminen kutsuu vuoden 1918 tapahtumia kapinaksi. Gylling vaikuttaa sen kirjan valossa sosiaalidemokraattien pasifisti-siiven ihmiseltä. Mutta kaiketi itsestään selvästi Suomessa oli paljon asioita pahasti vialla ynnä lisäksi oli pula-aika joka johtui maailmansodasta.
Gylling ei ollut ainut näitä sivistyneistön/lukeneiston/älymystön edustajia. En ole varma mitä saa pitäisi käyttää. En ole myöskään varma siitä mitä sivistyneistö tai lukeneisto pystyisi tekemään, siis tässä tapauksessa nimenomaisesti tiedon levittäjänä. Tiedotusvälineet lukuunottamatta ehkä YLEä ovat aika tavalla hallituksen käsissä.
Siinä on se hankaluus. Ynnä siinä, että keskiluokka on syönyt itsensä ympyriäiseksi ja kannattaa lähinnä vain kuluttamista, joten jos se vauras ja ehkä suhteellisesti suurin osa suomalaisista tahtoo edelleen vain lihoa, niin aika vaikea on kuvitella, että siihen porukkaan uppoaisi mikään tieto.
Minusta olisi syytä että nopeasti jollain tavalla voitaisiin Euroopassa nyt ainakin, ja heti, vähentää tätä ympäristön saastekuormaa. Muuten kuollaan pian kaikki.
Minäkin vähän vierastan sitä, jos sivistyneistöstä puhutaan samanlaisena luokkana kuin työväenluokka tai porvaristo. Minusta se on lähinnä käsitteellinen luokka. Ja nykyisellään sitä ei selkeänä ryhmänä ole, koska se on sulautunut tuohon mainitsemaasi keskiluokkaan lukuun ottamatta meitä, joista on tullut eräänlaista uutta köyhälistöä. Jos sivistyneistö tiedostaisi olemassaolonsa, sillä olisi voimaa, koska medialla on sinänsä ilmiönä juuret sivistyneistössä. Nyt se ei tiedosta olemassaoloaan, eikä voimapotentiaaliaan, niinpä tiedotusvälineet jauhavat paskaa (ihan Yleä myöten).
VastaaPoistaYmpäristön saastekuorma on valitettavan tiiviissä yhteydessä kaikkeen muuhunkin politiikkaan. Kun lähdetään siihen, että kannatetaan äveriäiden ja röyhkeiden länsimaiden maailmanhallintaprojektia, ympäristömyönteisyys yksinkertaisesti menetetään. Kapitalismi ja sotatouhut eivät ympäristöä pelasta, vaan kuka hyvänsä tietää että päinvastoin. Miksi sitten monet ympäristöasioiden ajamiseen samastuvat (en voi olla viittaamatta Suomen vihreisiin) eivät vastusta sitä kaikkea? Mistä se korruption syöpä leviää? Väistämättä tulee pidemmän päälle mieleen, että heille syötetään virheellistä tietoa virheellisessä arvojärjestyksessä. Heitä ei kukaan muistuta vallitsevista tosiasioista, kun he ovat päätöksentekijöinä painamassa nappia.
Minä olin vähän aikaa kymmenisen vuotta sitten mukana Vihreissä. Se oli niin tolkutonta menoa, että peräännyin hieman epäjärjestyksessä itsekin jo.
VastaaPoistaVoihan olla kaunis ajatus, että kaikki kukat senkun kukkisivat, mutta ei siitä mitään äksöniä tule.
Muuten nuo Valton antamat nimet olivat kyllä hyviä. Sieltä nousi yhtenä eurooppalaisen sivistyksen hienoimmista ihmisistä esille Sven Lindqvist, joka ainakin minulle on kauan ollut jonkunlainen osviitta.
Mitä tulee siihen että mikä minä olen, niin en koe kuuluvani mihinkään yhteiskuntaluokkaan, en kokenut edes vasemmistolaisella 70-luvulla, vaan olin ulkopuolinen. Tarkkailija enemmän kuin mitään.
Korruptio, sinä kysyit. Eiköhän se lähde ahneudesta. Monasti minusta on tuntunut siltä, että jos olisi onnistuttu pitämään edes 1950-luvun elintaso, eikä menty näihin naurettavan huimiin palkkoihin, joihin meillä ei ole varaa, niin ihmiset olisivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa ja voisi tulla hedelmällisiä uusia ajatuksia, joilla olisi myötätuuli.
Mutta sanoit kyllä tuossa hyvin: jos moni sivistyneistön/lukeneiston/älymystön edustaja kuuluu taloudellisesti hyvinvoivaan keskiluokkaan, niin se liittoutuu väistämättä valtalehdistön kanssa. Sille yhtälölle ei voi mitään. Se ei ehkä johdu itsekkyydestä, vaan siitä, että se popula ei tajua mitä tekee. Sokeutta on enemmän kuin tarpeeksi.
Tunnen Tampereelta yhden pitkän linjan viheraktiivin, joka on kääntynyt täysin heitä vastaan. Kun 90-luvulla(kohan se oli?) vihreät toimivat vanhoihin teollisuusalueisiin kohdistunutta "Manhattan"-hanketta vastaan yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa, nyt he puolustavat rautatieaseman kansi- ja areenahanketta yhdessä kokoomuksen kanssa. Kriittinen media on kuulemma myös Tampereelta tänä väliaikana kadonnut jäljettömiin.
VastaaPoistaSven Lindqvistiä en tunne ollenkaan. Niin sivistyneistöä en ole, etteikö sivistyksessäni olisi aukkoja... Useimmat Valton nimistä olivat kyllä tuttuja, joskin vain pieni raapaisu siihen laajaan kokonaisuuteen, jota sivistyneistöllä tarkoitan.
Ripsa, kirjoitit tämän erittäin hyvin: "Se ei ehkä johdu itsekkyydestä, vaan siitä, että se popula ei tajua mitä tekee." Tämä on se ongelma, juuri näin. Myös korruptio-sanalla alkavan kappaleesi sanoman allekirjoitan.
Lähetin pitkän pumaskan tarinaa 1970-luvun arkkitehtuuritappelusta Pispalan säilyttämiseksi.
VastaaPoistaTuli Error: pyyntöäsi ei voida toteuttaa. Hemmetin sensori.
En ehdi kirjoittaa sitä enää, mutta todennäköisesti aiheesta on paljonkin kaupungin arkistoissa, joita en kyllä itse ole käynyt katsomassa.
Lehdistöopin opiskelijat tekivät hienon aikakauslehden praktikumissa (siis cumun) harjun maisemista ja asemakaavauhkasta.
Sehän sitten toteutui, Pispalan hävitys.
Onneksi ei ollut totaalinen hävitys, koska kaunista ja alkuperäistä Pispalaa on yhä paljon jäljellä.
VastaaPoistaJännä juttu muuten, että nykyiset kaupunkikuvan kiistat liittyvät yhä harvemmin vanhojen kulttuuriympäristöjen säilyttämiseen, ja yhä useammin pelkkiin suuruudenhulluihin bisnesajattelua tihkuviin hankkeisiin, joita humaanimpi puoli ihmisistä pitää sekä rumina että rahasyöppöinä.