tiistai 6. syyskuuta 2011

"All our base are belong to them"

Japanin Fukushiman ydinonnettomuuden seuraukset ovat moninkertaisesti pahemmat kuin aluksi myönnettiin. Israelissa on ollut melkein saman kokoluokan mielenosoituksia ja joukkokokoontumisia kuin sitä ympäröivissä arabimaissa. Libyan "kapinalliset" tappavat syyttömiä mustaihoisia siirtotyöläisiä ja raahaavat näitä vankileireille, minkä Nato puoliavoimesti hyväksyy. Etelä-Amerikan maiden, Kuuban, Etelä-Afrikan, Kiinan ja Venäjän kesken solmitaan yhteistyösopimuksia. Suomessa aiotaan hyväksyä perustuslakimuutos, joka sallii vallan siirtämisen epädemokraattisille yksiköille ja maamme rajojen ulkopuolelle.

Mistä voimme lukea yllä olevista loppukesän uutisaiheista? Emme ainakaan valtamediasta. Yle, HS, isot maakuntalehdet ja muut mediajätit ovat puolensa valinneet. Ne edustavat sitä Suomea, joka palvelee ja puolustaa globaalin suurpääoman etuja ja pyrkii jäseneksi Natoon. Isojen medioiden nettisivuja lukiessa tulee melkein tunne, että uutisista on pulaa. Otsikoita tehdään ihan hölmöistä aiheista, sellaisesta kevyestä hutusta, jonka kuvitellaan kiinnostavan kansaa. Yhteiskunnallisia ja poliittisia uutisia on, mutta ne ovat yksipuolisia ja ulkokohtaisia. Eduskuntavaalien aikaan tuli vaikutelma, ettei sillä saralla tapahtunut valtamedian mielestä juuri mitään. Sosiaalinen media paljasti totuuden: koko ajan uusia näkökulmia, tilastolöytöjä, oivalluksia, möläytyksiä, kaikkea kiinnostavaa. Mutta valtamediaa se ei "kiinnostanut".

Onneksi on sosiaalinen media, voisi nyt huokaista. Mutta millaisen sosiaalisen median ihminen löytää, jos lähtee tyhjältä pöydältä etsimään? Löytääkö hän muuta kuin foorumien vihapuheita, Facebookin viharyhmiä ja muutaman salaliittoteorian? Mistä hän tietää etsiä muita Twitter-profiileja kuin tuttujen mediajättien, poliitikoiden ja puolueiden sekä kaikkein eniten esillä olevien kansalaisjärjestöjen? On valitettava tosiasia, että ainakin Suomen Amnesty vaikuttaa olevan eniten kiinnostunut länsivaltojen jo ennestään sortamien maiden ihmisoikeuspuutteista. Minkä muun vaikutelman tällainen voi tavikselle antaa, kuin että valtamedia on oikeassa? (Tässä mielessä pisteet Greenpeacelle, joka jatkuvasti nostaa esiin nimenomaan läntisten suuryhtiöiden aiheuttamia ympäristöongelmia.)

Sosiaaliseen mediaan liittyy ainakin kaksi ongelmaa. Yksi on se, että useimmilla interaktiivisilla foorumeilla äänekkäimmät kirjoittajat ovat varsin konservatiivista väkeä. Tällä en tarkoita ainoastaan kansallismielisiä perussuomalaisia, vaan aivan yhtä lailla porvarivihreitä ja keskustavasemmistolaisia, jotka identifioivat punavihreyden törkeän kapea-alaisesti itseensä. Nämä kirjoittajat tietävät edustavansa virallista enemmistöä omassa viiteryhmässään ja käyttävät tätä sumeilematta hyväkseen. Valtavirrasta poikkeavat näkemykset ahdistetaan nurkkaan ja vaiennetaan. Tällaiset jarruaktiivit eivät itse käsitä rooliaan vallanpitäjen käsikassaroina, vaan ovat edustavinaan "järkeä" siinä, missä marginaliin ajetut toisinajattelijat edustavat joko tunnepitoista haihattelua tai todellisuudesta vieraantunutta dogmatismia.

Toinen edellistä perustavampi ongelma on se, että sosiaalisen median puitteet omistaa paljolti sama taho kuin valtamedian – kapitalistinen suurpääoma. Esimerkiksi Myspace on jo käytännössä onnistuttu tuhoamaan. Verkkopalvelun keskusylläpito toteutti viime vuonna uudistuksen, jonka myötä käyttäjien on hyväksyttävä ison rahan puffaamien suurten musiikki- ja tv-nimien näkyminen omilla sivuillaan. Samalla käyttäjän mahdollisuutta säädellä profiilinsa sisältöä supistettiin radikaalisti. Twitterin käyttäjälle tarjoaman suosituslistan perusteita muutettiin kuluneena kesänä niin, ettei se enää tarjoa vain itse seurattujen käyttäjien itse seuraamia käyttäjiä: nyt se suosittelee myös julkkiksia. Jo iänikuiselta tuntuvan Facebookin uusi haastaja tulee kaikkein ilmeisimmästä osoitteesta koko nettimaailmassa: Google+:n ylläpitäjä on Google Inc., jonka liikevaihto vuonna 2010 oli vaivaiset 29,3 miljardia dollaria.

Täytyy siis myöntää, että elämismaailmamme on tyystin kapitalistien vallassa ja vastarintamme täysin nurkkaan ahdistettua. Vasta tämän käsitettyään tajuaa, kuinka totalitaarisissa oloissa elämme ja kuinka totaalisesti meidänkin on reagoitava. Iso raha voi säädellä elämämme puitteita mielin määrin, mutta elämää se ei toistaiseksi kykene säätämään. Niinpä meidän on osattava kieltäytyä puitteista. Lakkautetaan valtalehtien tilaus, luovutaan tv:n kanavapaketeista ja lahjoitetaan digiboksi pois. Ilmaistaan mielipiteemme omilla ehdoillamme, ei niiden ehdoilla jotka hallitsevat keskustelua ennestään. Hyödynnetään sosiaalista mediaa, mutta ei makseta paremmista käyttäjäehdoista eikä klikata sivunreunaan ilmestyviä mainoksia. Kun verkkopalvelu alkaa palvella paremmin sponsoreitaan kuin käyttäjiään, lopetetaan sen käyttäminen. Kapitalismi on yksinomaan isoon rahaan perustuva systeemi, joten on hyvä muistaa: kun kapitalismin tukeminen loppuu, kapitalismi loppuu.

2 kommenttia:

  1. Keijulle

    Ideologinen viitekehyksesi on jämähtänyt paikalleen. Sillä ei voi enää analysoida maailman menoa. Se ei paljasta kehityksen olemassaoloa, suuntaa eikä mahdollisuuksia. Erityisesti tämä kohta tekstissäsi kerto kuideologisesta sumentumisesta:

    "Israelissa on ollut melkein saman kokoluokan mielenosoituksia ja joukkokokoontumisia
    in sitä ympäröivissä arabimaissa. Libyan "kapinalliset" tappavat syyttömiä mustaihoisia siirtotyöläisiä ja raahaavat näitä vankileireille, minkä Nato puoliavoimesti hyväksyy. Etelä-Amerikan maiden, Kuuban, Etelä-Afrikan, Kiinan ja Venäjän kesken solmitaan yhteistyösopimuksia. Suomessa aiotaan hyväksyä perustuslakimuutos, joka sallii vallan siirtämisen epädemokraattisille yksiköille ja maamme rajojen ulkopuolelle."

    Israel on merkillinen jäänne toisen maailmansodan syistä ja seurauksista, ikään kuin fasismin kääntöpuoli. Se on eräänlainen feodaalis-kapitalistinen sekoitus uskontoon perustuvassa valtiossa.

    Sen viime aikaiset mielenosoitukset ovat Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän vallankumousten kaltaisia porvarillisen vallankumouksen ilmentymiä, joiden suunta on kohti länsimaista porvarillisen demokratian kaltaista kapitalismia.

    Kansainvälisen (stalinistisen) kommunismin tulkinta Pohjois-Afrikan vallankumouksista on salaliittoteoriaan perustuva. Kysymyksessä feodaalisten rippeitten (diktaattoreiden) poistaminen porvarillisen demokratian tieltä ja talouden omistuksen siirtäminen diktaattorien hallinnasta vähitellen yksityiseen omistukseen.

    Kysymyksessä on kansojen nousu samaan tapaan kuin Suomessa ja Venäjällä 1917-18, eli kysymyksessä ovat porvarilliset vallankumoukset. Gaddaf oli Stalinin kaltainen johtaja omissa olosuhteissaan.

    Koko alue toistaa Venäjän kehitystietä. P-Korea ja Kiina ovat saman uhan alaisia. Tuo mainitsemasi Etelä-Amerikan, Kiinan, Venäjän ym. rintama edustaa eräänlaista alkukapitalistista liittoutumaa, joka on tietyssä ristiriidassa loppuun kehittyneen globaalin kapitalismin kanssa.

    Läntinen kapitalismi on juuri tuon kapitalismin viimeisen kehitysvaiheen, globalisaation, vuoksi haudan partaalla. EU:n ja USA:n talousongelmat ovat ratkaisemattomia.

    Sekasorto on edessä sen vuoksi, että sosialistiselta tuotantotavalta puuttuu visiointi. Keijukaan ei pysty esittämään kuin epätoivoista näköalattomuutta: passiivisuuden strategiaa.

    Voit poistaa minun jäsenyyden tältä sivustolta.

    VastaaPoista
  2. Ensimmäinen tekstinkappaleeni on pelkkää toistoa uutisista, jotka ovat tulleet netissä vastaan. Minulla ei ole mitään syytä alkaa "marximoida" niitä (Seppo Ahdin sananväännöstä käyttääkseni). Huolimatta kaikesta ideologisesta ja rakenteellisesta kyseenalaisuudesta, mitä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kansannousuihin liittyy, pidän niitä kuitenkin kiintoisana ilmiönä ja Israelia niihin verrattuna erityistapauksena (todellinen kontrasti Libyaan nähden!), sillä se leikkii USA:n koko mahdillaan tukemana läntistä sivistysvaltiota.

    Etelä-Amerikan maiden, Venäjän, Kiinan ynnä muiden yhteistyö on minusta mielenkiintoinen ilmiö joka tapauksessa, sillä se muodostaa jonkinlaisen vastapuolen USA:n ja EU:n johtamalle talousblokille.

    Passiivisuuden strategia – kapitalismista kieltäytyminen – ei ole minusta lainkaan epätoivoista näköalattomuutta. Oliko kansalaistottelemattomuuden idean kehittäjä, Mahatma Gandhi, epätoivoisen näköalaton?

    Jäsenyyden poistaminen on sinun tehtävä itse, niin kuin minäkin poistin omani sinun blogistasi jo aikoja sitten.

    VastaaPoista