Mitään uutta ei liene väittämässä, että eduskunta ei ole nyky-Suomessa vallankäyttäjä. Sillä on teoriassa valtaa, mutta käytännössä valta on eri toimijoiden käsissä. Hallitus on jo huomattavasti korkeamman tason vallankäyttäjä, mutta 2010-luvun alussa myös riviministeri voi olla hiukan ihmeissään. Toimenkuva ei olekaan valta ja sen käyttäminen, vaan toimiminen julkisuudessa vallan kasvoina ja yhteiskuntajärjestelmässä korkeampien vallankäyttäjien marionettina.
Mihin valta karkasi? Vuonna 1969 Petri Revon sanoittama Laulu 20 perheestä väitti, että "kuinka ollakaan, tuo valta kulkee narussa / josta se ei pääse suuren rahan voimaa puremaan". Pitäisi olla selvää, että varakkaat perheet Kivekkäästä Serlachiukseen eivät hallitse enää nyky-Suomea. Sen sijaan suuri joukko suomalaisia pitää päivänselvänä, että valta on karannut Brysseliin Euroopan unionille. Toiset kritisoivat näitä kriitikoita siitä, etteivät he ota huomioon Suomen itse omaksumaa roolia EU:n "mallioppilaana" ja "partiopoikana". EU:n direktiivejä ei useissa maissa noudateta lainkaan niin kirjaimellisesti kuin Suomessa. Tämä on totta. Nähtävästi Suomen valtaeliitille on sopinut markkinoida direktiivien jokainen pilkku ehdottomana.
Edelleen vallan on väitetty karanneen virkamiehille, joista tunnetuimpana on julkisuudessa esiintynyt Raimo "Laimo" Sailas. Sekin on totta, että virkamiehillä on valtaa, mutta kenen etuja he ajavat – kansan vai itsensäkö? Todella räikeä tapaus vallan karkaamisesta on Suomen hallitusohjelman paljastuminen ainakin osittain konsulttitoimisto McKinsey & Co:n muotoilemaksi. Onko konsulteilla valtaa? Tuskin itsessään, mutta jonkin palvelemansa puolesta kyllä. Kansan? Euroopan unionin? Ei ainakaan jälkimmäisen, sillä McKinsey & Co. on amerikkalainen.
Kulissien takana on siis pakko olla jokin vielä korkeampi vallankäyttäjä. Ja ihme kyllä, Revon 41 vuotta vanha tekstinpätkä osoittautuu edelleen oikeaksi.
Laulun perheet eivät ole enää pitkään aikaan hallinneet Suomea, mutta suuri raha pitelee marionettien naruja tiukemmin kuin koskaan ennen. Suomen valtakunnallisessa politiikassa tästä muistuttaa ennen kaikkea Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), josta on porvarihallituksen aikana tullut ylin poliittinen neuvonantaja. EK on etujärjestö, joka palvelee ainoastaan suuren rahan yrityksiä – kutsuttakoon niitä tässä yhteydessä bisnessektoriksi. EK:n ohjailema politiikka keskittyy varmistamaan, että bisnessektorilla on mahdollisimman suopeat toimintaolosuhteet. Mikään muu ei sitä kiinnosta. Jos kansanvalta tulee bisneksen tielle, se sysätään sivuun. Niinpä päätöksiä tehdään ohi eduskunnan, jossa nykyisellään istuu koko joukko ainakin näennäisesti kriittisiä (ja ensi vaalikaudella vielä enemmän). Bisnesyhteiskunta ei siis ole lainkaan demokraattinen, paitsi silloin, kun kansalta tarvitaan sen jatkumiselle laillinen mandaatti. Näin käy eduskuntavaaleissa.
Elinkeinoelämän keskusliitto ei hallitse Suomea laajempaa maailmanpoliitiikkaa. Ja kuitenkin Euroopan unioni tekee ilmiselvästi yhtä bisnesorientoitunutta politiikkaa kuin Suomen valtio. Onko EU:lla oma EK:nsa? Varmaan jossain mielessä on. Tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, että yhtä lailla Suomen porvarihallitus, EK, EU kuin vaikka Maailmanpankki palvelee yhtä ja samaa tarkoitusperää: bisnessektorin valtaa ja bisneksen voittokulkua. Muuta virkaa ei Suomen valtiolla tai Euroopan unionillakaan ole niin kauan kuin poliittiset voimasuhteet ovat nykyisenlaisia. Niiden heilahtelu puolestaan ei vaikuta, ellei äärivasemmisto, nationalistit tai nämä kaksi yhdessä saavuta valta-asemaa. Ja jos saavuttaa, edessä voi yllättäen olla raaka valtataistelu.
Järkyttävimmän esimerkin bisneksen häikäilemättömästä vallasta tarjoaa lääketeollisuus. Olen tavannut sanoa, että lääkebisnes on toiseksi likaisin bisnes heti asekaupan jälkeen. Uusimmat käänteet laittavat epäilemään, pärjäävätkö aseetkaan lääkkeille. Ei ole sattumaa, että spam eli roskapostimainonta tarjoaa yleisimmin lääketeollisuuden tuotteita. Suomen sikainfluenssarokotteista syntynyt kohu oli pieni tuulahdus jäävuoren huipulla. On kuvaavaa, että kun Glaxo Smith Klinen (GSK) yksinoikeudellisesta vaikutuksesta rokotuspolitiikkaan alettiin puhua, toinen lääkeyhtiö nosti oikeusjutun, kun sen tarjousta rokotteista ei vastaanotettu. Lääkebisneksen ahneudella ei ole rajoja.
Nyt on saatu vihiä, että EU on valmistelemassa direktiiviä, joka kieltäisi kaiken ns. luonnonlääkinnän – kuten yrttivalmisteet – ja jopa niitä käsittelevän kirjallisuuden kaikissa jäsenmaissaan. Tehokkaimmin se toimisi toteutuessaan Suomen kaltaisessa EU:n mallioppilasmaassa. Moni uskoo vaihtoehtolääkinnän alalla toimivan huijareita, vaikka ymmärtäneekin silti direktiivin ylimitoitetuksi. Lääkebisneksestä ei uskota huijareita löytyvän. Lääkesysteemin sanaa levittää tehokkaasti mm. Skepsis ry, joka esim. kesällä 2010 järjesti näyttävän homeopatianvastaisen tempauksen. Helsingin Sanomat otti osaa keskusteluun väittäen homeopatiaa miljardibisnekseksi. Oikeasti skeptiset silmät näkevät, että Suomen homeopatiayhdistyksen lehti on vaatimaton, mustavalkoinen ja kehnosti toimitettu, kun taas Skepsis ry:n lehti on paljon koreampi ja väreissä.
Miksi lääkebisnes käyttää näin tiukkoja otteita? Täytyy muistaa kapitalismin yksiselitteinen laki. Lääkeyhtiöiden pyrkimys ei ole parantaa ihmisten sairauksia, vaan tehdä niillä rahaa. Parhaiten tämä onnistuu nykykäytännössä, jossa lääkkeiden ei edes väitetä parantavan oireiden syitä vaan pelkät oireet. Niinpä syyt eivät koskaan katoa ja lääkkeitäkin tarvitaan pysyvästi. Voitot lasketaan miljardeissa. Yksi uhka bisnekselle on luonnonlääkintä, sillä sen ideana on parantaa koko sairaus eikä vain oireita. Terve ihminen ei lääkkeitä tarvitse. Pieni uhka bisnekselle on myös minunlaiseni, joka kieltäytyy orjuudesta eikä syö edes kipulääkkeitä ollenkaan. Viime kädessä, kirjaimellisesti, valta on sittenkin vielä meidän.
Aihettasi sivuaa myös tämän päiväisessä Hesarissa "vieraskynä" Petteri Pietikäinen kun kysyy jo kolumninsa alussa "Missä valta lymyää nykypäivänä?"
VastaaPoistaMielenkiintoisen lisän Sinun ja Pietikäisen pohdintoihin antaa myös Marko Hamilo blogissaan: http://www.tiede.fi/blog/2010/12/02/auktoriteettiuskosta-asiantuntijavihaan/
Ajattelin kirjoitustenne lukemisen jälkeen, että mikäpä vallan on lymyillessä tässä tietämättömyyksien maailmassa jossa tietoa kyllä on, mutta kun sitä me kaikki emme itsemme emmekä kanssakulkijoiden hyväksi osaa käyttää.
Tieto ei yksinkertaisesti "tule" perille (yleensä sanotaan etteikö se "mene" perille). Saatika että erilaisista tiedonosasista muodostuisi jokin kokonaisuus ymmärtämisen tueksi. Uusi tieto ei sovi tajuntoihin jotka ovat jo valmiiksi ohjelmoituja. Käväisee kyllä, mutta ei jätä mitään jälkeä jääkiekkotulosten ja toimeentulohuolien täyttämään aivomassaan.
On myös niin, ettei kansanomaista kieltä, jolla näitä asioita käsiteltaisiin, ole olemassakaan. Yhteinen nimtys kaikelle on ahneus, mutta yksin sillä ei pitkälle pärjätä edes populistipuolueissa.
Tämä aika, jota eletään, on hyvää aikaa talouselämän diktaattoreille jotka eivät ole enää yksin, vaan hallinnoivat maailmaa suuryritystensä kulisseista.
Diktaattorihan käsitetään perinteisesti yksinvaltiaaksi, tyranniksi, eli nyt tulisi kiireen vilkkaa ruveta miettimään näille globaaleille yhteenliittymädiktaattoreille sopiva ilmaisu joka menisi ja tulisi laajempaankin tietoisuuteen.
Kysyn vielä, että mihin suuntaan opetus alkaa vääristyä kunhan kaikki Stora Enson kaltaiset businenjätit saavat rahan (lahjoitustensa) avulla yliopistojenkin opetussuunnat täysin johdateltavikseen? Viittaan tässä ko. firman miljoonalahjoituksiin yliopistoille ja niiden perusteluihin sekä siihen tietoon, että humanististen aineiden opetusta aletaan samanaikaisesti supistamaan.
Melkoisen hyvä tuo Hamilon kirjoitus. En ole aiemmin lukenut hänen tekstejään. Hesaria en lue, joten se Pietikäinen jää ainakin toistaiseksi väliin.
VastaaPoistaToimeentulohuolet ja jääkiekkotulokset. Jollakin toisella tallaajalla sama voi olla ihmissuhdeongelmat ja lempibändin keikat, kolmannella taas jotain muuta. Tavallaan tässä mielessä populistien aivottomillekin mediahuomiovarkauksille voisi nostaa hattua: ne johdattavat tallaajan edes hieman lähemmäs "yhteisten asioiden hoitoa", niin kuin politiikka kaunokielellä ilmaistuna tarkoittaa. Minähän en politiikasta muussa merkityksessä edes piittaa.
Yliopiston hallituksessa istuu elinkeinoelämän edustajia ainakin Oulussa. Opiskelijat ovat siellä osoittaneet jo mieltään, kun rehtori Lajunen ehdotti tuhannen euron lukukausimaksua. Voi kysyä, kuinka kauan tämänsuuntainen kehitys voi jatkua? Vastaisin, että niin kauan kuin ihmiset antavat sen jatkua. Mutta millä välineillä ihmiset enää osaavat ja voivat olla antamatta sen jatkua? Visio näyttää synkältä, mutta onneksi – Ahti Karjalaisen ainakin kuvitteellista lausuntoa lainaten – "ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen".
Oulun kun mainitsit, niin täällä Kajaanissa me vanhemmat, joiden lasten koulunkäyntiin Kajaanin Opettajankoulutusyksikön aivan täysin käsittämätön ja perusteeton lakkauttaminen koskee, olemme äärimmäisen pahoillamme (ja raivoissamme) siitä. Kuten ovat myöskin ne sadat ihmiset joilta työpaikka menee alta saman tein.
VastaaPoistaLajusen puheet eduskunnassa ko. asiassa olivat aivan pöyristyttäviä: "...mitäs sitten, jos Korvesta jokunen työpaikka viedäänkin..."
Mutta tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikea kansalaisia on saada parrikadeille minkään asian puolesta. Nimienkeruuta kyllä oli ja semmoista, mutta ei nettiin kerätyt tuhannet nimet mitään vaikuta. Ranskan malliin mielenilamaisut olisivat pitäneet tapahtua.
Olihan ne banderollisessiot Oulun Yliopistolta eduskunnan rappusilla, mutta ehkä ne pitäisi olla niin rajuja ja näkyviä, että jokunen loukkaantuisi, ehkä muutama ruumiskin tulisi ja yleinen järjestys häiriintyisi laajemminkin.
En tiedä.
Tuskin äänestyskäyttäytyminenkään tällaisiin asioihin kovin suuresti nykyisin vaikuttaa. Onko se ollut tähänkin saakka vain "Suuri illutsioni" koko järjestelmä kun se niin ailahtelevasti toimii?
Olen äänestänyt aina, mutta nyt alkaa tulla mitta täyteen.
Kajaanin Teatterissa tulee keväällä ensi-iltaan näytelmä tästä lakkauttamistragediasta: http://www.kajaaninteatteri.fi/?pid=610
Nykyään on tosiaan niin, että vaikka keräisi miljoonan nimen adressin, ministeriöstä ja eduskunnasta lähinnä tuhahdetaan "jaha". Ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, etteivät nimelliset päätöksentekijät käytännössä edes itse tee päätöksiä, vaan se tehdään jossain bisnespalavereissa ja konsulttitoimistoissa heidän puolestaan.
VastaaPoistaTäytyy kuitenkin muistaa, että Suomen lain mukaan "valta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Niinpä on periaatteessa kansanedustajien oma moka, elleivät he malta pitää valtaa hyppysissään. Olen aivan varma, että asialla on jotain tekemistä puoluekannan kanssa. Kokoomuslaisia näet kiinnostaa enemmän vallan ohjaaminen oikeille päättäjille eli elinkeinoelämän edustajille kuin päättäminen asioista itse. Keskustalle diilataan maatalousasioita, SDP:lle työntekijöiden palkka-asioita ja vihreille pari ympäristöasiaa sopivin lehmänkaupoin.