Rakas naapurimme Venäjä

Venäjällä käytiin taas yhdet vaalit. Tällä kertaa äänestettiin presidenttiä. Virallisten tulosten mukaan Vladimir Putin sai yli 60 prosenttia äänistä. Paljon epävirallisempien tulosten mukaan noin puolet Suomi24-sivuston käyttäjistä pitää tulosta katastrofina, kun Venäjällä on kuulemma "diktaattori". Vielä epävirallisemman arvelun – minun omani – mukaan tuntuva osa Sauli Niinistön äänestäjistä tunsi itsensä huijatuksi tai hyväksikäytetyksi, kun kokoomusjohtoisen hallituksen kuntaliitossuunnitelmat ynnä muut paljastettiin laskelmoiden vasta Suomen presidentinvaalien toisen kierroksen jälkeen.

Itänaapurin vaalitulosta pidettiin peukaloituna jo ennen kuin mitään vaaleja oli edes pidetty. Kun vaalipäivä koitti, länsimediat uutisoivat lukuisista väärinkäytöksistä, joista vähintään osa on omaan kriittiseen silmääni ilmiselviä opposition provokaatioita. Älyttömin kaikista oli Jekaterinburgin seudulla sattunut bussikyytitapaus. Poliisi oli kuulemma pysäyttänyt huomiota herättäneen bussin, jonka matkustajat olivat kertoneet käyneensä äänestämässä jo useissa vaalitoimipisteissä. Kaiken tämän oli tietysti taltioinut sopivasti paikalle sattunut videokamera. Naurettavaa. Länsimedia ei edes välitä, meneekö tämä täydestä. Tarkoitus on vain herättää tietynlainen ilmapiiri Venäjää kohtaan, ja siinä se valitettavasti onnistuu.

Kaikesta huolimatta Venäjän presidentinvaaleissa voi olla tapahtunut vilppiä. Tämä on ehdottomasti väärin enkä puolustele sitä mitenkään. Epäselviä tapauksia on kuitenkin todistettavasti sattunut Suomenkin vaaleissa, eikä "kukaan" ole asiasta edes kiinnostunut. (Mieleeni tulee ainakin eräs turkulainen, omalla listallaan kampanjoinut nainen, joka oli virallisten tietojen mukaan saanut Liedosta nolla ääntä. Hän kuitenkin tunsi henkilökohtaisesti lietolaisia, jotka olivat äänestäneet häntä.)

Silti Venäjään kohdistuneet vaalivilppisyytökset eivät pysty kätkemään yhtä tosiasiaa: Vladimir Putin on täysin ehdottomasti ja yksiselitteisesti maan suosituin ehdokas uudeksi presidentiksi. Hän sai eniten ääniä jopa Suomessa äänestäneiltä Venäjän kansalaisilta. Jos vilppiä on tapahtunut, nykyisen 63 prosentin sijaan Putinin todellinen kannatuslukema voi alkaa viitosella tai jopa nelosella, mutta silti hän on täysin omaa luokkaansa. Tästä onkin jo helppo käsittää, ettei Putinin tarvitsisi bluffata. Voi olla, että yli-innokkaat Yhtenäisen Venäjän aktivistit ovat bluffanneet ilman johtajiensa käskyä. Osa vilpistä on ehkä Putinin vastustajien työtä: näinhän he saavat näyttämään siltä, että Putinin kannattajat bluffaavat. Ja kun opposition – miinus kommunistien – kannatuksen vahvin tuki on ulkomailla (=lännessä), sillä on heille todella väliä.

Nyt päästäänkin kysymykseen: mistä johtuu, että Putinin kannatus on niin suuri? Eikö Yhtenäinen Venäjä -puolue tullut juuri duumanvaaleissa alaspäin liki romahtaen, ja eikö sitäkin väitetty vilpilliseksi tulokseksi? Eikö Putinia ja Yhtenäistä Venäjää vastaan ole näkyvästi protestoitu? Eikö kannatuskupla ole puhjennut (ja syystäkin)?

Putinin ja hänen puolueensa kannatuksen tausta on aika ongelmallinen, enkä ryhdy sitä tässä puimaan. On kuitenkin havaittava selvä trendi: toisin kuin läntiseen silmään on näyttänyt, Putinin ja Yhtenäisen Venäjän kannatus on kasvanut viimeisten kolmen kuukauden aikana. Länsimedia on kyllä toitottanut kymmenientuhansien protestista Moskovassa ja Pietarissa, mutta pysynyt epäilyttävän hiljaa satojentuhansien kansankokouksista, joissa on tuomittu länsivaltojen yritys puuttua Venäjän sisäpolitiikkaan. Näissä kokouksissa ei ole huudettu eläköötä Putinille ja Medvedeville, vaan Venäjän demokratialle oppositioineen päivineen. Toistaiseksi epäonnistunut yritys luoda Venäjälle ulkomailta käsin "värivallankumous" rekisteröimättömän opposition avulla on johtanut tunnelmaan, jossa maata uhkaa länsivaltojen väliintulo. Sitä venäläiset eivät tietenkään halua, ja koska Putin on Venäjän patrioottiset kasvot, hänen asemansa on koko tragikoomisen operaation aikana pönkittynyt.

Itse en ole Putinin enkä Yhtenäisen Venäjän kannattaja, ja siksi lopputulos on minusta hyvin kiukuttava. En todellakaan haluaisi nähdä Venäjällä vallassa länsimaiden nukkehallitusta edes tämän nykyisen vertaa, vaan toivoni on maan "laillisessa" oppositiossa, jolla on oikeasti paljon kannatusta. Jos Gennadi Zjuganovin kommunistit ja sosiaalidemokraattinen Oikeudenmukainen Venäjä -puolue muodostaisivat jonakin päivänä yhteishallituksen, se ei takuulla olisi sen enempää militantin nationalistinen ja ihmisoikeuksista piittaamaton kuin USA:n, Naton ja EU:n imperialismin käsikassara. Vaikka sosiaalidemokraatit ja kommunistit eivät usein tapaa mahtua samaan hallitukseen, niin jos he kerran mahtuisivat, tuloksena olisi sosialismia. Ja vaikka se jäisi lyhyeksi väliluvuksi Venäjän historiassa, sekin antaisi ihan hemmetisti toivoa, ettei kaiken politiikan tarvitse nykymaailmassa olla jompaankumpaan suuntaan vinksallaan. Kommunistinen puolue ja Oikeudenmukainen Venäjä sijoittuivat joulukuun duumanvaaleissa sijaluvuille 2 ja 3, ja heidän yhteenlaskettu kannatusosuutensa oli noin kolmasosa.

Länsimediaa ei Venäjän rekisteröity oppositio kiinnosta. He näkevät vain kaksi puolta: 1) Putinin ja hänen puolueensa, 2) "aktivistit", joita itse nimitän "värivallankumouksellisiksi". He eivät tahdo nähdä, ettei jälkimmäisillä oikeasti ole edes mainittavaa kannatusta Venäjällä – toisin kuin kommunisteilla ja sosiaalidemokraateilla, joiden käsissä on kyllä ihan oikeasti muutoksen avaimet, mutta "väärän" muutoksen. Tilanne on absurdi, ja mikä pahempaa, myös pelottava. Jos ilmapiiri Venäjän poliittista järjestystä vastaan paisuu lännessä entisestään, Venäjä varustautuu entistä vahvemmin ja yksimielisemmin länttä vastaan, mikä saa lännen varustautumaan Venäjää vastaan. Karmeimpana lopputuloksena voi olla kolmas maailmansota, sillä Venäjä on suuri maa ja sillä on mahtavia liittolaisia. Arvaa, mikä maa 1930-luvun tavoin tulisi imaistuksi sotaan mukaan?