Kommunistipiireissä on taas huhkittu kasaan viisituhatta kannattajakorttia ja luovutettu ne oikeusministeriölle, joka joskus tulevaisuudessa hyväksyy Suomen kommunistisen puolueen takaisin puoluerekisteriin. Viimeksi sama toimenpide hoidettiin vuonna 2003, sitä edellisen kerran 1990-luvulla. SKP:n kannatus on ollut laskussa yhtäjaksoisesti vuodesta 2003. Kaikkien kommunististen puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa on ollut laskussa jo vuodesta 1999, sillä Kommunistisen työväenpuolueen (KTP) kannatus putosi 2003 enemmän kuin SKP:n kannatus nousi. Jos mukaan luetaan vielä kolmas pikkupuolue, vuoden 2007 vaaleissa mukaan tullut Suomen työväenpuolue (STP), voi sanoa äärivasemmiston kannatuksen pysyneen vuosina 1999–2007 lähes ennallaan. Siihen nähden viime kevään eduskuntavaaleissa tapahtui roima pudotus. Viimeistään nyt pitäisi kommunistienkin tajuta, ettei heidän pelinsä vetele.
Kaikesta huolimatta SKP:n kommunistit näkivät vielä kerran sen iänikuisen vaivan, että keräsivät kannattajakorttinsa päästäkseen takaisin rekisteriin. Nyt on aika kysyä: minkä helvetin tähden? Yrittääkseen jälleen kerran entisin keinoin läpi? Voi elämä. Näen silmissäni tuttuja naamoja päivystämässä vaalityön nimissä Tampereen Keskustorin takanurkassa.
Olisiko jotain parempaa voinut keksiä? Ilmassa leijuu zeppeliinilaivueen kokoinen tilaus radikaalille vasemmistolle, joka ei hyväksy kapitalismin puolikastakaan. Täytyykö tilauksen vastaanottamisen mahdollisuus suorastaan sabotoida? Jos ihmiset haluaisivat äänestää SKP- tai STP-nimistä puoluetta (puhumattakaan KTP:stä, RIP), he olisivat tehneet sen jo menneenä keväänä. Sirpaloitunut äärivasemmisto ei ole uskottava, eivätkä sirpaleet saa mitään aikaan ilman toistensa ja laajempien epäröivien vasemmistopiirien tukea. Kaikesta huolimatta SKP:n pääsihteeri Juha-Pekka Väisänen möläytti minulle kirkkain silmin syyskuussa Lohjalla, ettei useamman äärivasemmistopuolueen olemassaolossa ole mitään vikaa. Kuulemma jossain Latinalaisessa Amerikassa se asetelma toimii oikein hyvin. Toimiiko Suomessa, jumalauta? Eikö tuloksissa pitäisi näkyä jo plusmerkki eikä tolkuttoman iso miinus?
Joukko SKP:n, STP:n ja Itsenäisyyspuolueen liepeillä pyöriviä aktiiveja herätti keväällä henkiin ajatuksen SKDL:n elvyttämisestä. Valitettavasti pian ilmeni, että SKDL:n nimi on jumissa Aulis Ruuthin johtamalla keskustavasemmistolaisella (=vasemmistoliittolaisella) yhdistyksellä. Hetkellinen innostus uudesta alusta hiipui pian sen jälkeen. Hälyttävämpää kuitenkin oli, että SKP:n keskuskomiteassa oli Hanna Eran sanoin "naurettu" ajatukselle uudesta SKDL:stä. Ainoa sillä hetkellä esillä ollut mahdollisuus todellisesta läpimurrosta sai todellakin puolelleen halveksuntaa. Tämä puolestaan sai minussa aikaan reaktion, että yhtäältä en allekirjoita SKP:n kannattajakorttia (se päätös piti), toisaalta en edes missään muodossa kannata koko puoluetta. Heidän esittämiään asioita kyllä kannatan niin kuin ennenkin. Jäljelle jää STP, joka ei ole sellaisenaan houkutteleva vaihtoehto, sekä tietysti vanha ystävämme Vasemmistoliitto, jossa lähinnä joukko nuorempia aktiiveja ja tunnetut niskuroijat ovat edes lähellä kannattamaani poliittista linjaa.
Entisiin asetelmiin tyytymisen sijaan nyt täytyisi käynnistää täysin uusi vaihe. Torikokousliike tarjoaa yhden mahdollisuuden, mutta sinnekin entiset kommunistiporukat ovat menneet entisellä asenteella. Ehkä osin kokonaistunnelman vaikutuksesta Suomen lokakuun torikokoukset saivat maineen melkoisena antikliimaksina. Mahdolliset tuhansien joukkokokoontumiset keräsivätkin vain (paikkakunnasta riippuen) kymmenistä satoihin varsinaisia osallistujia loppujen ihmetellessä etäämmältä ja kääntyessä pian pois. Ei tämä homma toimi nyt! Itse olen kyllä kirjoitellut jo keväällä ja kesällä mahdollisista toimintatavoista, joilla voitaisiin palauttaa kapina ja protesti vasemmalle – sinne, mihin se kaiken järjen mukaan kuuluukin. Mutta se vaatisi ensin koko antikapitalistisen vasemmiston yhdistymistä saman otsikon alle. On marraskuu, maailmalla kiehuu, talous voi romahtaa milloin hyvänsä, kunnallisvaaleihinkin on alle vuosi. Silti mitään ei ole tapahtunut.
Väärin, SKP. Ei todellakaan mitään.
Jälleen hyvin ehdoton kirjoitus, kuten tyyliisi tuntuu kuuluvan. Tulikivenkatkuisessa polemiikissa on puolensa - joskus se osuu täysin naulan kantaan, joskus pahasti ohi. Tämä viimeisin täysilaidallisesi sijoittuu enemmänkin jälkimmäiseen kategoriaan, sillä se sisältää suoraan sanottuna vääriä tulkintoja SKP:n linjasta. Vaikka kritiikissäsi tahallisesta liikkeen sirpaloinnissa on perääkin, hyökkäät tällä kirjoituksellasi katkerasti sellaista linjaa vastaan, jota SKP:llä ei yksinkertaisesti ole.
VastaaPoistaItse kuulun enemmän tai vähemmän tähän paljon parjattuun SKP:n sisäpiiriin, joka niin usein saa kuulla kunniansa. En ole ollut siinä keskuskomitean kokoukssa, johon viittaat - tosin en usko sinunkaan olleen paikalla - mutta olen kyllä ollut mukana muutamassa sen jälkeen pidetyssä KK:n kokouksessa, eikä sinun tekstistäsi välittyvä kuva oikein vastaa todellisuutta.
Esimerkiksi edellisessä kunnallisvaaleja käsitelleessä keskuskomiteassa mm. Tampereen kaupunginvaltuutettu ja keskuskomitean jäsen Jari Heinonen esitteli pitkälti saman idean, jota sinä tässä esittelet: vaaleissa tarvitaan uusi SKDL, antikapitalistinen, punavihreä(?) liittouma. Puheenvuorossa toistuivat argumentit, joita Heinonen esitti myös julkisesti Tiedonantaja-festivaalin yleisökeskustelussa. Yhtäkään vastaväitettä, halveksuntaa tai naureskelua en Heinosen esitykselle muista kuulleeni. Kai jokainen kommunisti muistaa sen historiallisen tosiasian, että silloinkin kun SKP oli voimissaan, vasemmisto saavutti vaalivoittonsa laajan rintaman ansiosta, ei yksittäisen puolueen.
Idea ei siis ole mitenkään uusi tai ihmeellinen. Tämä SKDL-tyyppisen liittouman idea on tuotu esiin usein aiemminkin, eikä sen perustaminen sinäänsä ole ideana mitenkään naurettava tai halveksuttava. Ongelma on vain siinä, että se on julmetun _vaikeaa_, siis helpommin sanottu kuin tehty.
Ei laajapohjainen rintama sillä yhtäkkiä materialisoidu, että sellainen päätetään perustaa yksipuolisella keskuskomitean päätöksellä tai sillä, että nyt SKP vaihtaisi yhtäkkiä nimensä joksikin toiseksi, ei keräisi kannattajakortteja tai lakkauttaisi organisaatioitaan. Eikä se muodostu edes sillä, että SKP, KTP ja STP yhdistyisivät. Ei silloinkaan kyseessä olisi kovin laaja rintama, ainoastaan hieman laajempi SKP, muutamalla Pohjois-Korean fanilla terästettynä. Suoraan sanottuna epäilen, että sellaisen manööverin jälkeen kannatuksemme jatkaisi laskuaan entistä jyrkemmin. Laaja rintama siis tarvitaan, mutta ei sitä näistä aineksista koota.
STP on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun yksi porukka julistaa olevansa laaja liittouma - eihän siitä tule yhtään mitään. Ja toisaalta meillä on Vasemmistoliitto, joka sekin julistaa olevansa vasemmistolaisten liitto, mutta toimii sekin pelkästään yhden ohjelman puolueena, vieläpä sellaisena jossa toimii rautainen puoluekuri.
Siinä olet minusta täysin oikeassa, että entisillä metodeilla SKP tulee ottamaan tulevissa vaaleissa turpiinsa entiseen malliin. Kuntavaaleissa haasteena on löytää kokonaan uusia yhteistyökumppaneita ja rakentaa yhteisiä listoja muiden radikaalien kanssa, kuten vaikkapa Helsingissä. Laajan rintaman rakennus on aloitettava sieltä - ruohonjuuritasolta, toiminnasta - ja sen eteen me todella teemme duunia, joka ikinen päivä. Eri asia on tietty, pystymmekö tekemään sitä tarpeeksi.
Mutta se on ainakin on kukkupuhetta, etteikö mitään olisi saatu aikaiseksi.
Toverillisin terveisin, S.P.K.
Hanna Era kommentoi näillä sanoilla blogikirjoitustani Äärivasemmiston fantastinen töppäys (3.6.2011): "Uusi SKDL taas tuli nurin nauretuksi vähän joka suunnasta - yhtä hyvin ääri- kuin maltillisemmasta vasemmistosta." http://sosiokeiju.blogspot.com/2011/06/aarivasemmiston-fantastinen-toppays.html
VastaaPoistaEn tietenkään pidä hänen sanaansa yksiselitteisenä totuutena keväisestä keskuskomitean kokouksesta, mutta jotain perää siinä on oltava. Ei savua ilman tulta.
Kiitos palauttestasi. Siinä on paljon tärkeää asiaa suuntaan ja toiseen. Minustakin STP on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun yksi porukka julstaa olevansa laaja liittouma. Nyt vain on kyse siitä, että "uusi SKDL" ei kerta kaikkiaan olisi yksi porukka. SKP:n, STP:n ja KTP:n lisäksi sen puolelle olisi saatava kaikki Sosialistiset vaihtoehdot, Marxilaiset työväenliitot ynnä muut – yksinkertaisesti niin, että se kattaisi koko antikapitalistisen vasemmiston. Kaikki sen sirpaleet ovat epäuskottavia. Asia tuli harvinaisen selväksi huhtikuussa Tampereen Keskustorin vaalimökillä. Yleisin siellä kuulemani SKP:n vastainen argumentti oli "ei tämmöinen pikkupuolue saa mitään aikaan" ja toiseksi yleisin luultavasti "vasemmiston pitäisi yhdistyä, että se saisi jotain aikaan".
Yllä olevasta tietysti voisi tehdä senkin johtopäätöksen, että pitäisi yhdistyä Vasemmistoliittoon. Mutta kun tiedämme, kuinka epäantikapitalistinen Vas on, parempi idea on houkutella Vassin antikapitalistit liittymään meihin. SKP:hen he kuitenkaan eivät yhdisty. Siihen heillä on ollut jo tuhat tilaisuutta. Vasemmistolaiset nuoretkaan eivät etsiydy SKP:hen, vaan Vassiin, vaikka poliittisesti sijoittuisivat kilometritolkulla Arhinmäestä vasemmalle.
Silti kommentissasi on paljon mälsää! STP:n ja KTP:n (mahdollisesti muidenkin yhteistyökumppanien) leimaaminen "muutamaksi Pohjois-Korean faniksi" on juuri sitä tyypillistä, kiukuttavaa ison pikkupojan isottelua, jonka toivottaisin kommaripiireistä hornan tuuttiin. SKP:llä ei ole yhtään varaa isotteluun, vaikka kannattajakortit olisikin aika helposti kerätty. Nyt tarvitaan yhtäältä nöyryyttä myöntää oman puolueensa ja poliittisen piirinsä säälittävä lilliputtius, toisalta uskoa ASIAAN, jota on vietävä eteenpäin niin hyvissä kantimissa kuin mahdollista. Sillä saralla mitään ei ole saatu aikaiseksi. Valitettavasti.
(Anteeksi Sippo ylläolevan kommentin sävy. Näin jälkikäteen lukien se näyttää suorastaan vihaiselta. Ei tässä vihoitella pitäisi.)
VastaaPoista