lauantai 5. maaliskuuta 2011

Talousdemokratiaa, Zeitgeistia ja yhden asian liikkeitä

Kun tätä aikaa elää, ei voi olla kiinnittämättä huomiota, että joka nurkasta versoo nyt uusia yhteiskunnallisia ideoita. Länsimainen kapitalistinen yhteiskunta on pahoin kriisiytynyt, mikä tuntuu Suomessa lukuisilla eri tavoilla talouslamasta ja oikeistopopulismin kannatuksesta aina Irlannin ja Kreikan pankkien tukemiseen saakka. Hätä ja hämmennys synnyttävät primaarireaktioita, joista edetään syvällisempiin muutosvaatimuksiin.

Yksi esiin tulleista ideoista on hanke "Suomen talousdemokraattisen puolueen" perustamiseksi. Asialla on joukko toimijoita hyvin erilaisista puoluetaustoista, mutta näkyvin talousdemokratiaan yhdistetty henkilö on puoluesukkuloija Markku Uusipaavalniemi. Vasemmiston veteraanipoliitikko Esko Seppänen tuskin liittyy mahdolliseen puolueeseen, mutta hän on antanut talousdemokratian idealle tukensa. Ainakin yksi talousdemokraattiaktiivi löytyy myös Piraattipuolueen listoilta. Lyhykäisyydessään talousdemokraattien idea kuuluu, että rahan valta on palautettava kapitalistisilta firmoilta demokraattiselle valtiolle.

Punavihertävissä vaihtoehtopiireissä sana 'Zeitgeist' on jo pitkään tarkoittanut muutakin kuin ajan henkeä. Television Putous-ohjelman Munamiehen eli Riku Niemisen myötä Zeitgeist-liike on saanut ansaitsemaansa, tosin aika vääristeltyä, julkisuutta. Underground-elokuvien Zeitgeist Addendum ja Zeitgeist: Moving Forward inspiroima liike pyrkii luomaan tulevaisuuden, jossa ei ole sotaa, köyhyyttä, rikollisuutta, yhteiskuntaluokkia tai korruptiota. Toisin kuin esimerkiksi talousdemokraatit, Z-liike kieltää olevansa poliittinen liike. Sen sijaan se puhuu ihmisten tietoisuuden kasvusta ja luonnollisesta asioiden etenemisestä, samalla kun se kyseenalaistaa nykyisen historiankirjoituksen ja arvojärjestelmän.

Joka puolella toimii myös muutosliikkeitä, joiden ytimessä on jokin yksittäinen ja irrallinen teema. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä kävin Oikeutta eläimille -yhdistyksen järjestämässä mielenosoituksessa turkistarhausta vastaan. Paikalle saapuneet parisataa ihmistä ilmaisivat läsnäolollaan ja äänenkäytöllään, että jo 1990-luvun puolivälissä toimineen yhdistyksen ideoilla on vimmaista kannatusta. Vihreät yrittivät tehdä kulkueesta oman vaalitilaisuutensa, mutta sitä ei siitä tullut. Ympäristöliikkeistä ansaitsee maininnan myös ilmastoliike Hyökyaalto, jonka tilaisuudessa kävin loppuvuodesta 2010. Ovela, mutta pyyteetön ja väkivallaton toiminta hyvän asian puolesta teki suuremman vaikutuksen kuin taustafilosofia.

Lisäksi on ympäristövallankumouksellinen Vihreä puolue, joka nimestään huolimatta ei (ehkä Zeitgeist-liikkeen ideoita myötäillen) aio osallistua politiikkaan. Piraattipuolue sen sijaan on mukana jo tämänkeväisissä eduskuntavaaleissa ideoineen laajennetuista kansalaisoikeuksista sekä kulttuurin ja tiedon vapaudesta. Muutos 2011 -puolue pyrkii nimensä mukaisesti muutokseen; mitä se muutos on, jää väistämättä hieman epäselväksi. Puolueen piirissä toimii nimittäin sekä perussuomalaishenkisiä maahanmuuttokriitikoita että Zeitgeist-henkisiä maailmanparantajia.

Omasta puolestani voisin sanoa, että kannatan useimpia yllä mainittujen ryhmien muutospyrkimyksiä. Taloudellinen demokratia on yhteiskunnan umpisolmujen setvimisessä lähes välttämättömyys; samoin yhdyn Zeitgeist-liikkeen tietoisuudenlaajennusideaan. Ympäristöliikkeiden vaatimukset ovat niin ikään perusteltuja, eikä ajatuksessa kansalaisen – ihmisen – oikeuksien vapauttamisesta ole sinänsä mitään vikaa.

Jotain silti puuttuu. Voisin suositella muutosryhmille yhteistä luettavaa. Sen olennaisen osan muodostaa Karl Marxin tuotanto, jonka lisänä voi ajatella sellaisia vaikuttajia kuin Engels, Lenin, Luxemburg, Gramsci ja Guevara. Ei sovi myöskään väheksyä myöhempiä suomalaisia marxisteja (Antti Eskolan Yhteisiä asioita tulee erityisesti mieleen). Joka tapauksessa voi yleistää, että talousdemokraattien, Z-liikkeen, ympäristöaktiivien ynnä muiden täytyisi opiskella Marxia ja marxismia. Niistä kirjoituksista löytyy huomattavasti ajattomampi ja perusteellisempi yhteiskuntakritiikki kuin tämän ajan liikkeet pystyvät yhdessä tai erikseen tarjoamaan. Kansalaisliikehdinnän täyttämällä nykytilanteella on myös huomattavia yhtäläisyyksiä 1960-lukuun, aikaan, joka edelsi marxilaisten ideoiden uudelleenlöytämistä ja "suuren unelman aikaa".

Asian ydin on siis tämä: kapitalismi täytyy lakkauttaa, yhteiskunta täytyy muuttaa, ympäristö täytyy pelastaa, ihmiskunnan täytyy kasvattaa itsensä uudelleen – kyllä. Siihen tavoitteeseen päästään siirtymällä sosialismiin, joka ottaa talouden ja tuotantovälineet firmojen mielivallalta yhteiskunnan haltuun. Sosialismiin päästään luomalla yhteistyötä työväenluokan ja sivistyneistön välille, rakentamalla kestävää luokkataistelutoimintaa sekä äänestämällä puolueita ja ehdokkaita, jotka ovat varauksettomasti vasemmalla. Sosialismin aikana voidaan suunnitella siirtymää lopulliseen hyvään yhteiskuntaan, "suureen unelmaan", jossa sota, köyhyys, rikollisuus, yhteiskuntaluokat, korruptio, ympäristöongelmat ja ihmisoikeuksien rajoittaminen siirtyvät pysyvästi historiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti