Unelma tiedostavasta sivistyneistöstä

Lähden oletuksesta, että sivistyneistön tiedostamisen taso on korkeampi kuin muiden yhteiskunnan luokkarakenteen osien. Tällä en tarkoita luokkatietoisuutta; päinvastoin, se on aika lapsenkengissään. Vulgaarimarxilainen voisi sanoa tähän, ettei millään muulla tietoisuudella ole sosialistisen vallankumouksen kannalta väliä, mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa.

Työväenluokan ongelma on aina ollut liian vähäinen tiedostaminen. Tämä on luokan yhteiskunnallisen aseman välitön seuraus: valtaapitävä porvariluokka ei anna työläisille tietoa eikä välineitä tiedon hankkimiseen. Tästä johtuen työväki, toisin kuin jotkut tapaavat asioita kaunistella, ei ole vuosikymmeniin ollut käytännössä vallankumouksellinen luokka. Teoria (luonnollisesti marxilainen) on ihan eri olemisen taso. Sitä paitsi marxilaisittainkin voi katsoa, että tietoisuus on tuotava työväenluokkaan ulkoapäin. Tätä puolestaan ei voi nähdä minkään muun kuin sivistyneistön tehtäväksi.

Mikäli työväenluokan näkee itseisarvona, voi käydä niin kuin sille entiselle opiskelija-aktiiville, joka hylkäsi vasemmistoaatteen muka oivallettuaan, etteivät nykyduunarit arvosta vasemmistoa. Sekään ei sinänsä pidä paikkaansa. Media voi kuitenkin antaa kuvan, että työväki on oikeistopopulistien pauloissa. Tämä on osa ongelmaa, sillä tämän päivän valtamedia ei tiedosta miltei lainkaan. Aiemmin isolta osin sivistyneistön hallussa ollut media on muuttunut yhä enemmän osaksi porvarillista ja kapitalistista propagandakoneistoa, mihin on yksinkertainen syy: kapitalistiporvarit omistavat median. Se on kuitenkin oikeistolle epäluotettava kumppani johtuen siitä, että medialla on sivistyneistöläiset juuret.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, sivistyneistö on pulassa nyky-yhteiskunnassa. Sen olemassaolon syy on jossain mielessä viety. Sivistysinstituutioita on ajettu alas, sillä sivistystä itseään ajetaan jatkuvasti alas. Kapitalismia ylläpitävät uusliberalistit eivät näe sillä myönteistä arvoa, eikä sillä ole arvoa populisteillekaan. Niinpä ainoa näkökulma, joka kannattaa perustellusti sivistystä yhteiskunnassa, on väistämättä vasemmistolainen. Tämä sitoo sivistyneistön edut lähtemättömästi yksiin työläisten kanssa, sillä kuten populismia ja sen "epätiedostavaa" näkökulmaa kaihtava sivistyneistöläinen näkee, työväen asiaa ajaa yhä yhteiskunnassa ainoastaan poliittinen vasemmisto.

Nyt sivistyneistön täytyisi oivaltaa, että sen uusi yhteiskunnallinen tehtävä vaatii sekä laajempaa tiedostamista että laajempaa aktivoitumista. Sivistyneistön pitäisi hyväksyä peittelemättä, että se ainoana yhteiskunnallisena toimijana voi kääntää kapitalismin ja sosialismin voimasuhteet ylösalaisin. Tämä sen olisi myös tehtävä. Mikään muu kuin sivistyksen yhteiskunnallistaminen ei pelasta sosialismia sen enempää kuin sivistystäkään. Mikään muu kuin sivistyneistön opettama tietoisuus ei tee työväestä käytännössä vallankumouksellista luokkaa. Jos sivistyneistö haluaa säilyttää sivistysyhteiskunnan, sen täytyy liittyä sosialistiseen rintamaan; jos sosialistinen rintama haluaa hävittää kapitalismin, sen täytyy saada sivistyneistön tuki. Tämän sivistyneistö ymmärtää, jos se malttaa pitää kiinni tärkeimmästä om(in)aisuudestaan: tiedostamisesta.