Ketä se hyödyttää?

Otsikossa ilmaistu kysymys on paikallaan esittää aina, kun politiikassa tapahtuu jotain. Ihmisiltä unohtuu helposti, että päättäjien takana on heidän omat viiteryhmänsä ja intressinsä, ja nämä yleensä vaikuttavat tuhdisti tehtyihin päätöksiin. Tämä yhteys on sitä ehdottomampi, mitä korkeampi on päättäjien valta-asema. Kokoomuslainen ei siis tee päätöksiä, jotka suosivat työläisiä tai punavihreitä aatteellisia ryhmiä, koska kokoomus on työnantajien ja oikeistolaisten intressejä edustava puolue. Vasemmistoliittokaan ei periaatteessa tee päätöksiä, jotka suosivat työnantajia tai oikeistolaisia aatteellisia ryhmiä; mutta koska vasemmistoliitolla ei ole valtaa niin kuin kokoomuksella, se saattaa silloin tällöin mukautua isompiensa tahtoon saadakseen nämä vastapalveluksena jonkin oman hankkeensa tueksi. Tällaista käytäntöä haukutaan lehmänkaupoiksi. Yllä olevasta voi tietysti päätellä, että kokoomus tekee vähemmän lehmänkauppoja kuin vasemmistoliitto ja näyttää sikäli rehellisemmältä puolueelta. Siinä mielessä tämä on paha illuusio, että kokoomus peittelee kaikin keinoin omaa luokkapuoluetaustaansa ja kaunistelee vallanpitäjän ylimmän ystävän, valtamedian, avulla muutoinkin omaa imagoaan.

Edelleen, kun tehdään poliittisia päätöksiä ja etsitään varsinaista sylttytehdasta, kysymys "ketä se hyödyttää?" auttaa löytämään perille. Kun Tampereen kaupunginvaltuustossa lipsahti yksityisautomyönteisten hankkeiden (Hämpin parkki, Rantatunneli jne.) ohella läpi myös valtava joukkoliikennehanke eli raitiotie, moni ajatteli punavihreän jengin saaneen oman voittonsa ja tasoittaneen eri intressiryhmien vaikutustilanteen. Kun raitiotietä sitten alettiin rakentaa, liikenne on ollut täysin sekaisin ja ikivanhoja puitakin kaadettu mielin määrin. Punavihreää politiikkaa? Oikeasti vasta nämä mittasuhteet ovat osoittaneet, miksi ratikkahanke meni läpi: se hyödyttää rakennustöihin osallistuvia firmoja. Ja firmojen etuja edustaa politiikassa oikeisto. Ilman oikeiston intressiryhmän hyötymistä ratikkaa ei olisi saatu läpi, ei millään ilveellä. Toki vasemmistolaisille sopii, kun ratikka valmiina liikennöidessään työllistää ratikkakuskeja – jos työllistäjänä toimii kaupunki tai sen omistama yhtiö ilman, että yksityinen puoli vetää välistä, mistä emme voi olla yhtään varmoja.

Juha Sipilän porvarihallitusta on haukuttu paljon, ja syystäkin. Sen kurjistava ja epäinhimillinen linja on herättänyt närää, mutta harvemmin on oikeasti jaksettu pintaa syvemmältä miettiä, miksi hallitus vetää tällaista linjaa. Latteimmasta päästä on Sipilän henkilötasoinen arvioiva syyttely, eikä tylsämielinen "EU käskee" ole paljon sen valaistuneempaa. Twitterissä Tatu Salminen muokkasi Juho Saaren työryhmän laatiman ja pääministeri Sipilän esittelemän kaavakuvan eriarvoisuuden vähentämisestä muotoon, joka minusta kertoo kaiken oleellisen:

Hallituksen poliittinen linja on hajottanut vanhan perussuomalaisen puolueen ja jättänyt "siniset" lähes vaille kannatusta, heikentänyt keskustan suosiota ja vahvistanut kokoomuksen suosiota. Näin ollen vanha kunnon "ketä se hyödyttää?" -kysymys antaa vastauksen: hallituksen linja hyödyttää kokoomusta. Keskustankin äänestäjät ovat olleet pettyneitä tiukan oikeistolaiseen politiikkaan, mutta kokoomus porskuttaa menemään: tämä on sen politiikkaa. Edelleen, kokoomuksen hyötyminen tarkoittaa luonnollisesti työnantajien ja firmojen hyötymistä – työläisten ja julkisen (sekä kolmannen) sektorin kustannuksella.

Sama yksinkertainen kysymys kannattaa esittää melkein missä hyvänsä asiayhteydessä – ja ajatella pintaa syvemmälle. Jos valtamedia julkaisee paljastuksen, joka ensi tilassa näyttää hyödyttävän yhteiskuntakriittisiä toimijoita, on syytä pohtia, ketä muuta paljastus hyödyttää. Kohujuttu hyödyttää tietysti mediaa itseään, mikäli se saa ihmiset ostamaan tai klikkaamaan (mainostajat tarkkailevat klikkausten lukumäärää). Kaupallisen valtamedian takana on kuitenkin iso raha ja Ylen takana jossain määrin Suomen hallitus. Jos paljastus on täysin yksiselitteisesti kielteinen näille taustavaikuttajille, media tuskin julkaisee sitä – ainakaan ennen vaihetta, jolloin sen julkaisemattomuus joutuu sinänsä huonoon valoon ja alkaa haitata mediaa itseään. Paljastusten avulla voi myös peitellä muita, median taustavaikuttajille haitallisempia aiheita, jotka tuppaavat sopivilla hetkillä katoamaan julkisesta keskustelusta (esim. sosiaalisessa mediassa). Aina on joku vaikuttaja tai vallanpitäjä, joka hyötyy.

Jos ihmiset osaisivat useammin kysyä, ketä tämä hyödyttää, käsityksemme poliittisista ja yhteiskunnallisista tapahtumista sekä niiden syistä muuttuisi kertaheitolla. Mikä taas muuttuisi sen myötä? Politiikka ja yhteiskunta.