Niin kuin blogini lukijoille on varmasti selvää, vaikutan aktiivisesti Twitterissä. Se on kiinnostava ja ärsyttävä sosiaalinen media. Moni on minun laillani todennut, että Twitter on ainutlaatuinen kanava uutisten seuraamiseen: sitä kautta pysyy kärryillä kiinnostavista maailman tapahtumista. Ei tarvitse etsiytyä Hesarin tai Ylen sivuille, vaan uutiset näkee usein oman miellyttävän kuplansa valikoimina ja jopa valmiiksi kommentoimina. Toisaalta Twitteristä näkee myös kaikkein herkimmin, missä ja minne tällaisessa kuplassa mennään. Jos aatteellinen ryhmä, johon on aiemmin samastunut, alkaa liukua epämiellyttävään suuntaan, siitäkin pysyy kärryillä. (Näiden asioiden lisäksi Twitter on myös reaaliaikainen chatti ja jopa hyvä tutustumiskanava samoin suuntautuneille ihmisille.)
Tämän kirjoitelman puitteissa haluan tuoda muutaman esimerkin sosiaaliseen mediaan pesiytyneestä ryhmäoikeaoppisuuden syövästä ja pohtia, kuinka asiaan voisi suhtautua ja kenties tehdä sille jotain.
1) Vuonna 1994 syntynyt nuori nainen kirjoitteli aktiivisesti Twitterissä. Hän oli avoimesti feministi ja vastusti kaikkea sortoa, muttei lähtenyt mukaan siihen tiettyjen miesryhmien joukkolynkkaukseen, joka on tyypillinen eräille intersektionaaliseen feminismiin samastuville aktivisteille. Hän myös kritisoi äänekkäästi sitä mentaliteettia, että Brasilian metsäpaloja mahdollisesti yllyttäneen presidentti Jair Bolsonaron toimia vastaan nähdään hyväksyttävänä hyökätä sotilaallisesti. Riippumatta häntä ympäröivien ryhmien näkemyksistä hän jaksoi kannattaa ihmisyyttä, ymmärtämistä ja rauhaa. Tämän seurauksena hän sai kimppuunsa Twitter-aktiiveja molemmilta suunnilta. Äärivanhoillinen oikeisto solvasi ja halveksi häntä, mutta myös feminismin nimissä toimivat ynnä muut SJW:t (social justice warrior) hyökkäsivät häntä vastaan yhtä säälimättömästi. Muuan kanssatwiittaaja epäili häntä jopa oikeistotrolliksi, joka tekeytyy punavihreäksi feministiksi. Tämän kaksisuuntaisen vainon vaikutus oli niin murskaava, että kyseinen nainen hävisi toistaiseksi koko Twitteristä. Aika samanlaista kohtelua on saanut osakseen myös toinen, vuonna 1992 syntynyt nuori nainen, joka on kieltäytynyt lähtemästä mukaan ryhmäytyneeseen "oikeinajatteluun" ja pyrkinyt tarkastelemaan ilmiöitä riippumattomasti.
2) Maanantaina 26. elokuuta Veikka Lahtinen kirjoitti HS:n Nyt.fi-sivustolla, kuinka oli irtautunut tiettyihin feministi- ja antirasistipiireihin pesiytyneestä neuroottisen oikeaoppisesta soturimentaliteetista. Aiemmin, erityisesti vuosina 2015–16 hän oli itse vahvasti samastunut siihen. "Omaksuin kritiikittömästi sääntöjä, joita itseään intersektionaalisiksi feministeiksi kutsuvat verkossa saarnasivat", Lahtinen kirjoitti. Hän nosti myös esiin SJW-käsitteen ja viittasi toisaalta ruotsalaisen Liw Strömquistin loistavaan Nousu & tuho -sarjakuvakirjaan, joka sisältää väkevää vasemmiston itsekritiikkiä "marginaalisesti eri mieltä olevia aatetovereita" vastaan kohdistetusta aggressiosta. Lahtinen ei nykyään ole Twitterissä, mutta silti hän vihjasi: "Twitterin pimeämmissä nurkissa vaani myös, ja vaanii vieläkin, roimasti [Facebookin] feministiryhmiä pahempia moralisteja. Sellaisia, jotka jakelevat pitkissä twiittiketjuissa ohjeita ja sääntöjä siitä, miten etuoikeutetut ihmiset voivat olla hyviä 'liittolaisia' sorretuille ihmisille." Reaktio Lahtisen kirjoitusta vastaan ei olisi enempää voinut alleviivata hänen pointtiaan: koska hän oli uskaltanut irtautua ryhmäoikeassaolemisesta ja kritisoida tiettyjä ryhmiä, hän edusti "setämiesaatetta" ja "vähemmistöaktivistien haukkumista", harjoitti "mustamaalausta" ja "poltti siltoja". Nimimerkin Julmis kirjoittamaa vastapuheenvuoroa, johon moni oikeaoppinen heti tarrasi kiinni kuin oljenkorteen, en ole lukenut, koska haluan säästellä itseäni.
3) Amazonin metsäpalojen ja varsinkin niitä koskevan keskustelun riehuessa 24. elokuuta twiittasin pienen ketjun, jossa linkitin sekä Science20:n että Off-Guardianin sivustoille tuodakseni esiin, että NASAn havaintoaineiston mukaan Amazonin tai Brasilian palot eivät suinkaan olleet "ennätykselliset" (niin kuin oli väitetty), vaan jopa keskimääräistä metsäpalokautta pienemmät. Artikkeleissa viitattiin myös siihen, ettei toisen lähteen käyttämää DETER-menetelmää ollut suunniteltu metsäpalojen kartoitukseen eikä se ollut siksi luotettava. Palaute (ylipäänsä vähäinen) oli ylenkatsovaa ja tuntui jatkuvasti perustuvan lähtökohtaan, että se Jair Bolsonaro se vain on paha (!). Tämä puolestaan alleviivasi artikkeleissa esitettyä metsäpalojen "politisointia". Myöhemmin Science20:n artikkelia on päivitetty, ja sen mukaan NASAn informaatio ei ollut ajantasaista, vaan metsäpalot olivat paisuneet laajimmiksi sitten vuoden 2010. Tästä riippumatta oli kiinnostavaa seurata sosiaalisen median reaktioita. Omaan silmääni hieman Hollywood- tai Disney-henkinen tarina sademetsiä polttamaan yllyttävästä ilkeästä Bolsonarosta, ennätyksellisestä ekokatastrofista ja näitä vastaan taistelevista pikku aktivisteista oli niin puoleensavetävä, ettei sitä kyseenalaistettu, vaikka NASAlta luulisi yleensä tulevan luotettavinta tietoa. Yksittäinen ryhmämielipiteestä poikkeava näkemys joko asiallisesti hieman hämmästellen lytättiin tai vaiettiin kuoliaaksi. Eriävä mielipide yritettiin myös mitätöidä viittaamalla Off-Guardianin väitettyyn Venäjä-mielisyyteen. WTF?
Mikään ei ole näissäkään tapauksissa yksipuolista. Kaikesta päätellen "Tropiikin Trump" Jair Bolsonaro todellakin on perseillyt, ja sademetsiä puolustavat aktivistit ovat sinänsä hyvällä asialla. Veikka Lahtinen myös levitti näkemyksiään johtavassa valtamediassa, kun useimmilla hänen kritiikkinsä kohteilla on käytössä vain sosiaalinen media. Ensimmäisessä kohdassa mainitsemillani Twitter-henkilöillä on myös joitakin ajatuksia, joita en allekirjoita. Jälleen toisaalta nekin ovat olleet selvästi itse ajateltuja. En malta olla ajattelematta, mitä Dan Brownin klassinen symbolistinen dekkari Da Vinci -koodi ilmaisee historioitsija Leigh Teabingin suulla: "Kuten jokainen astrologiaan perehtynyt symbologi voi kertoa, Kalojen ihanteen mukaan ylempien voimien täytyy kertoa jokaiselle ihmiselle mitä hänen pitää tehdä, koska ihminen ei kykene ajattelemaan itse. (...) Nyt olemme kuitenkin tulossa Vesimiehen aikakauteen, ja sen ihanteiden mukaan ihminen pääsee perille totuudesta ja oppii ajattelemaan itse. Se on valtava ideologinen muutos ja tapahtuu juuri nyt." Jos haluamme rakentaa paremman tulevaisuuden, meidän on hyvä tukea itsenäisiä ajattelijoita ja oppia ajattelemaan itse, eikä tarrata siihen, mitä ryhmäoikeassaolijat saarnaavat tai valtamedia tuputtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti