Avoin kirje Vasemmistoliitolle

Tervehdys vasemmistoliittolaisille tovereille!

Kun Syriza-puolue voitti Kreikan parlamenttivaalit yli 36 prosentin ääniosuudella, oli mukava katsoa, kuinka puolueenne aivan ylintä johtoa myöten iloitsi lopputuloksesta. Reaktio oli mainiossa ristiriidassa sen kanssa, mitä kokoomuslainen valtamedia yrittää meille pakkosyöttää. Kun Syriza-hehkutus jatkui, se alkoi kuitenkin näyttää ylinäytellyltä. Tuli väkisin mieleen, että entäs jos Kreikan uusi hallitus onkin kupla? Hieman sellaisia fiiliksiä ilmaantui, kun ministerilistassa näkyi pelkkiä miehiä. Tällä hetkellä (4. helmikuuta) näyttäisi, että Syriza aikoo tosissaan lunastaa heihin kohdistetut odotukset. Teidän riemuhuutonne ovat samaan aikaan vaimentuneet. Voisiko olla, etteivät teitä kiinnosta niinkään tositoimet eurokuripolitiikassa ja kreikkalaisessa yhteiskunnassa, vaan lähinnä oma tilaisuutenne saada vetoapua Suomen eduskuntavaaleissa? Jos näin on, voisiko tämä johtua siitä, että oma politiikkanne eroaa Syrizan politiikasta maltillisempaan, enemmän kompromisseja tekevään suuntaan?

Vasemmistoliitto ei ole saamassa suurimman puolueen asemaa Suomen eduskuntavaaleissa. Hyvässä lykyssä kannatuksenne saattaa yltää 10 prosenttiin; luultavammin se on välillä 8–10 %. On silti todennäköistä, että kannatus nousee vuoden 2011 eduskuntavaaleista (8,13 %). Riittääkö se teille? Ettekö halua tavoitella asemaa, jonka kansa – demokratia – antoi Syrizalle Kreikassa? Olette puhuneet avoimesti kansanrintamahallituksen mahdollisuudesta; mukana olisivat keskusta (vaalien todennäköinen voittaja), SDP (häviäjä, mutta silti kakkossuosikki) ja vasemmistoliitto (todennäköinen nousija, mutta edellisiin verrattuna pikkupuolue). Miksi tahdotte vesittää vasemmistolaisen politiikkanne jo etukäteen? Keskustan dominoimassa ja demareiden tukemassa hallituksessa vassareilla olisi 2–3 ministerinpaikkaa ja altavastaajan asema isompiin nähden (joskin lähtönne saattaisi tuolloin aiheuttaa hallituksen kaatumisen). Syriza lähti empimättä muodostamaan hallitusta, sillä se tiesi, että uudesta hallituksesta tulee hyvin pitkälti sen itsensä näköinen. Miksi vasemmistoliitto on yhtä empimättä lähdössä auttamaan keskustaa ja SDP:tä muodostamaan hallitusta, josta ei tule nimeksikään vasemmistoliiton näköinen?

Hallitus- ja Syriza-puheet ovat väistämättä oireita siitä olennaisesta, asian ytimestä, joka vallitsee vasemmistoliiton olemuksessa. Kuten jo ensimmäisen kappaleen lopussa vihjasin, minunlaiseni vasemmistoradikaalin silmään olette hämmentävän maltillisia. Missä Syriza sai äänivyöryn lupaamalla Kreikan kansalle muutosta, te ette lupaa yhtään mitään. Teillä on kyllä hyvä vaaliohjelma, jossa itse nurisisin vain EU:hun sitoutumisesta ja talouskasvun hyväksymisestä. Realistisesti ajatellen on kuitenkin tiedossa, ettei sen toteutumiseen edes pyritä, vaan ohjelmastanne toivotaan saatavan hiukan terästettä isompien puolueiden (kansanrintamatapauksessa keskustan ja SDP:n) blandikseen. Tämä "aina on hyvä saada yksikin tavoite läpi" -periaate tulee aina ilmi, kun vassariehdokkaiden kanssa juttelee. Se on politiikan vesittämistä. Tavoitteenne täytyisi olla ohjelman kokonaisvaltainen toteutuminen. Vesittymiseen olisi syytä suhtautua kielteisesti – pettymyksenä, jota kaikin voimin pyritte välttämään. Nyt jää epäilys, että jos vasemmistoliitto oikeasti uskoisi oman vaaliohjelmansa toteutuvan, siitä tehtäisiin nykyistä maltillisempi, ikään kuin valmiiksi vesitetty.

Olen ymmärtänyt, että vassaripiireissä pidetään SDP:tä hyvänä yhteistyö- ja hallituskumppanina ja keskustaakin ihan kohtalaisena. Vassarit saattavat mieltää yhä itsensä naiivisti laitavasemmalle; jos näin olisi, keskusta sijoittuisi kyllä keskelle ja SDP siitä vasemmalle. Todellisuudessa keskusta oli erään eduskuntavaaleista 2011 tehdyn tutkimuksen perusteella koko kentän toiseksi oikeistolaisin puolue heti kokoomuksen jälkeen. SDP:n ex-puheenjohtaja Jutta Urpilainen taas määritteli puolueensa poliittiseen keskustaan jo vuonna 2008. Kansanrintamahallituksessa vasemmistoliiton teräste vesitettäisiin selvästi oikeistolaisella blandiksella. Koska hallituksessa olisi luultavimmin mukana myös oikeistolainen RKP, kokonaisuus sijoittuisi ihan vassarit mukaan lukien keskustasta oikealle, ei vasemmalle. Tällaisella hallituspolitiikalla vasemmistolaisten ei kannata hihhuloida ennen vaaleja eikä vaalien jälkeen.

Jos nyt sivuutetaan hallitushöpinät – jotka ovat pelkkää spekulointia – on teidän puolueenne, arvoisat toverit, hämmentävän maltillinen ihan muutenkin. Vassareilta on selvästi jäänyt huomaamatta, että satojatuhansia muutoshakuisia äänestäjiä ei sovinnainen ja kompromissihakuinen puhe tai toiminta tyydytä. Kirjoitin jo neljä vuotta sitten Tiedonantajan (jota moni teistä seurailee, vaikkei avoimesti myönnä) blogiin poliittisen kulttuurin muutoksesta, joka liittyi kiinteästi perussuomalaisten nousuun. Voisin väittää, etteivät persut tuoneet mukanaan poliittisen kulttuurin muutosta, vaan poliittisen kulttuurin muutos toi mukanaan persut. Vasemmistolle uusi populistinen rääväsuujoukko antoi "poliittisesti korrektin" leiman. Se leima pätee edelleen, ja mikä käsittämättömintä, te vassarit itse usein ylläpidätte sitä leimaa ettekä ymmärrä sitä kielteiseksi. Minunlaiseni radikaali, joka ei voisi kuvitellakaan äänestävänsä persuja, pitää poliittista korrektiutta täysin yksipuolisesti negatiivisena leimana. Poliittisesti korrekti puolue ei tee poliittista muutosta. Tämä on täysin yksiselitteinen fakta. Täysin älytöntä on myös, että jos vassari on joskus käyttäytynyt poliittisesti epäkorrektisti, se on tapahtunut aivan virheelliseltä pohjalta kuten Paavo Arhinmäen sateenkaarilipun heilutus Sotsissa. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat tärkeä asia, mutta naapurisovun ja idän ja lännen välisen rauhan asia sitäkin tärkeämpi.

Radikaalille vasemmistopuolueelle olisi nyt ihan oikeasti tilaus. Te ette näy ymmärtävän sitä. Ehkä teihin menee ylpeästi täydestä se valtamedian tarkoituksellinen kusetus, jossa teidät itsenne luetaan radikaalivasemmistoon. Te seuraatte ja linkitätte Hesaria ja Yleä, tarraudutte jokaiseen niissä esitettyyn "hyvään" artikkeliin tai ohjelmaan kuin pelastusrenkaaseen, ettekä suostu tunnustamaan valtamedian kaikenkattavaa kokoomuslaisuutta. Omaa vastamediaa ette edes yritä luoda. Kansan Uutiset on kohtalainen lehti ja sivusto, mutta puolue-eliittisidonnainen – enkä minä ole ainoa, jonka kommentteja on sensuroitu nettiversiosta liian radikaaleina. Vasemmistonuorten Libero on kohtalainen lehti, mutta valitettavan keskustavasemmistolainen. Vaihtoehtoiset Youtube-kanavat ynnä muut, näin eduskuntapuolueena, jätätte väheksymillenne kommunisteille ja ipulaisille – jälkimmäisiä lähellä on myös radikaali Verkkomedia, jota ette "salaliittomediaksi" ilkkuen koskaan linkitä sosiaalisessa mediassa. Niin kauan kuin pienempien radikaaliryhmien halveksintaa tapahtuu, teillä on vallanpitäjien psyyke. Näin ollen ympyrä sulkeutuu ja muistamme hallitushöpinät jälleen.

Avatessani tänään Twitterin törmäsin myös linkkiin, jonka mukaan vasemmistoliiton kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen vaatii karkinmakuisia vesipiippuja ja sähkötupakoita kiellettäväksi alaikäisiltä. Ottamatta kantaa asiasisältöön tunnistan heti aidon holhoavan SDP-leiman. Ettekö ole käsittäneet, että ihmiset ovat saaneet totaalisesti tarpeekseen holhousyhteiskunnasta? Nyt holhouksen vastustaminen jää persujen ja piraattien huoleksi. Toki myös umpikiero kokoomus yrittää saalistaa omansa, koska arvossa pitämänne oikeistomedia uskottelee ns. tyhmälle kansalle, että "poliittisesti korrekti" "vasemmisto" on holhousyhteiskunnan takana. Teidän täytyisi tehdä näkyvä ja kuuluva irtiotto siitä linjasta. Te olette 2010-luvun SDP, sillä erotuksella, että SDP:n kannatusluvut ovat aina olleet isommat kuin teidän kannatuslukunne ikinä.

Hyvät toverit! En halveksi teitä, vaikka tästä avoimesta kirjeestäni pienoinen kitkeryys tuleekin ilmi. Te olette kaikesta huolimatta eduskunnan ylivoimaisesti siedettävin puolue. Olen aidosti iloinen, jos saatte vaalivoiton. Teillä on poliittinen asema, josta SKP:n ynnä muiden piireissä vain haaveillaan. Kabineteissa voi näyttää siltä, että olette saaneet sen aseman loputtoman mukautumisen ja kompromissien myötä, mutta äänestäjien näkökulmasta olette saaneet sen vain edustamalla vaihtoehtoa nykymenolle. Älkää siis itse olko se nykymeno. Muutoin käy väistämättä niin, että teistä ei koskaan tule Suomen Syrizaa, vaan Suomen PASOK tai sen vasemmistosiipi. Vasemmiston uusi nousu tulee aikanaan joka tapauksessa – teistä riippumatta. Älkää viivyttäkö tai estäkö sitä, vaan edistäkää. Se on teidän tilaisuutenne.