1960-luvulla syntyi hippiaate, josta on joka ikinen tietysti vähintäänkin kuullut. Hipit saivat aikaan tuntuvia edistysaskelia länsimaalaisten kollektiivisessa tajunnassa. He olivat pasifisteja, kansalaistottelemattomia ja ympäristötietoisia. Hippiaatteen voi sijoittaa poliittisesti (liberaaliin) vasemmistoon, vaikka Aulikki Oksanen kohdistikin ilmiselvästi teränsä hippeihin runoillessaan: "Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin." Joka tapauksessa hippiliike toimi myös kasvualustana 1970-luvun vasemmistolaisuudelle niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa.
2010-luvun alussa hippiaate näyttäisi heränneen henkiin vahvemmin kuin vuosikymmeniin. On ollut viimekesäisiä Savon hippejä (mitä media vääristellen pilkkasi "nakuleiriksi") ja tämänkesäisiä lukumäärältään vähäisempiä Hailuodon hippejä. Netistä löytyy muun muassa viime vuonna perustettu Hipit.fi-sivusto, jolle on rekisteröitynyt 556 jäsentä. Kukkakuosit (sekä kukkaniittykuosit että isot kukkakuviot) tulivat muotiin jo viime vuonna ja Kodinykkönen myy uutuutena Woodstock-bukleemattoja. Levylistojen kymmenen kärjessä on näkynyt remasteroitua Beatlesia, Jimi Hendrixin aiemmin julkaisemattomia äänityksiä ja Vesa-Matti Loirin "huumelevyksi" vihjailtua huilujamilevyä. "Hippi" oli viisi vuotta sitten haukkumasana, tänään ei.
Kaikkia tämän ajan ilmiöitä on paikallaan tarkastella kriittisin silmin, ja sama koskee myös uushippejä. Valitettavia säröjä löytyy. Vaikuttaisi esimerkiksi siltä, että tämän ajan hippien valtavirta on "elämäntapahippejä", kun 60-luvulla ja 70-luvun alussa oltiin enemmän "maailmanparantajahippejä". Tärkeämpää kuin rauhan ja rakkauden levittäminen ihmisten keskuuteen näyttäisi nyt olevan kasvissyönti, yleinen eettisyys ja meditaatio. Viimekesäinen Euroopan laajuinen Rainbow Gathering Leppävirralla onnistui levittämään ilosanomaa pulpahtamalla julkisuuteen, vaikka sensaatiolehdissä tapahtuma muuntuikin ihan valheelliseen muotoon. Suomen Rainbow-liike näyttäisi kuitenkin omaksuneen toisenlaisen politiikan. Se haluaa pitää kokoontumisensa syrjäisenä pienen piirin "perhetapaamisena", jonka sijainnin avoin levitys on kielletty ja johon asiaan vihkiytymättömät eivät ole erityisen tervetulleita. Maailmanparannus pidätetään henkilökohtaiselle tasolle. Johan se kapitalismi onkin hätää kärsimässä?
En kirjoita tätä artikkelia haukkuakseni hippejä. Päinvastoin, olen jonkin verran itsekin sellainen ja uskon moniin vanhojen ja myös uusien hippien ihanteisiin. Yhteiskuntakriittisyyskin kyllä löytyy, kun hiukan rapsuttaa hipin pintaa. Minusta uushippien täytyisi nyt ymmärtää, että heidän touhunsa elämäntapakeskeisyys on eduksi kapitalismille ja todennäköisesti enemmän tai vähemmän porvarillisten voimien masinoimaa. Suuressa maailmassa "eettiset ja ekologiset" päivittäistavarat ovat jo iso bisnes ("muoti"hippituotteista puhumattakaan), mikä on sikäli nurinkurista, ettei iso bisnes ole koskaan eettistä ja ekologista. Kapitalismi voi hyvin, kun uushipit eivät tee aatteestaan ja toiminnastaan numeroa vaan ainoastaan kuluttavat toisia tuotteita, joille he ovat yhdenmukaisuudessaan ihanteellinen markkinoinnillinen kohderyhmä. Mutta jos hipit tulisivatkin toreille ja puistoihin, liikenneympyrään piknikille tai suuriin, velloviin, rauhanomaisiin mielenilmauksiin, alkaisi tapahtua. Rauha, rakkaus, yhteisöllisyys, yksilöllisyys, ekologisuus, pasifismi ja kansalaistottelemattomuus riittävät yhdessä parantamaan maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti