lauantai 3. lokakuuta 2015

Anarkismin ongelmallisuus ja Vihreä Puolue

Torstaina 1. lokakuuta 2015 kirjoitin blogiini Vihreän Puolueen sivuilla otsikolla Anarkismin ongelmallisuus. Olen pitänyt ViPun sivuilla blogia, koska "puolueen" edustajat itse pyysivät minua siihen hommaan. En ole koskaan ollut ViPun jäsen. Olen kuitenkin luennoinut muutaman kerran heidän organisoimissaan Kapakkapolitiikka- ja Ravintelivalistus-tilaisuuksissa Tampereella. Myös täksi syyskaudeksi minua pyydettiin luennoimaan. Kieltäydyin, koska muistelin edellistä syksyä (2014), jolloin poliittis-kulttuurinen "muudini" ehti selvästi muuttua ennen luentopäivää ja koin vanhan aihevalinnan, vanhan näkökulman suhteen tiettyä väkinäisyyttä luentotilaisuudessa. Joka tapauksessa suhteeni Vihreään Puolueeseen on ollut positiivinen ja ennen kaikkea luottamuksellinen. He tietävät, mitä saavat.

Seuraavana päivänä (2.10.) Perttu Piirto -niminen henkilö antoi Twitterissä ViPulle kielteisen palautteen minun blogitekstini julkaisemisesta. Hänen perustelunsa olivat varsin yksisuuntaisia ja ilmensivät juuri niitä anarkismin ongelmia, joista tekstissäni kirjoitin. Niinpä perustelut olivat myös melko "vaarattomia". Lauantaiaamuun (3.10.) mennessä Vihreä Puolue oli kuitenkin poistanut sivuiltaan koko blogini – ei edes pelkkää viimeisintä kirjoitusta, vaan kaikki tekstit. Itselläni ei ole edes ollut vanhempia blogitekstejä tallessa, sillä ne ovat olleet luottamuksellisesti tallessa ViPun sivuilla. Perusteluna ei käytetty lukijapalautetta, vaan – mitä käsittämättömintä ja valheellisinta – väittämää, että kannatan jotakin eduskuntapuoluetta ja samalla talouskasvua. Jokainen blogitekstejäni ja twiittejäni lukenut tai puheenvuorojani kuunnellut ihminen tietää, ettei tämä pidä paikkaansa. Olen ihan samaa mieltä perustelun kanssa, että kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet talouskasvuun ja talouskasvua on ekologisista syistä vastustettava. Olen vuodesta 2008 äänestänyt SKP:tä, enkä varsinaisesti kannata edes sitä puoluetta. Pyrin tällaisilla kirjoituksillani nimenomaan edistämään uutta radikaalin vasemmiston yhteistyötä, joka sijoittuu vasemmistoliiton vasemmalle puolelle, kaataa raja-aidat sillä saralla ja korjaa ne virheet, joita esimerkiksi SKP:n ohjelmassa ja toiminnassa yhä on. Tämä ei ViPun moderaattoria kiinnosta. Poliittisen järjestelmän sisällä toimimisen hyväksyminen on syvävihreälle järjestölle selvästi syväpunainen vaate.

Blogitekstini pohjalta käytävän keskustelun Vihreän Puolueen moderaattori alisti Takku.netiin, mikä on sinänsä varsin kuvaavaa – etenkin, kun ViPu ei ohjelmassaan ilmoittaudu anarkistiseksi (tosin myös Takku välttelee leimaa, vaikka se on sivuston esittelyn pohjalta varsin ilmiselvä; Twitterissä se käyttää ilmausta "Finnish anarchist website"). Minun silmääni Takku on aina ollut eräänlainen Anarko-Hommaforum. Keskustelun älyllinen taso ei loista omaa sisäpiiriä pidemmälle. Niinpä ei yllätä, millä tasolla blogitekstistäni on keskusteltu. Avainesimerkki löytyy heti ensimmäisen kommentin ensimmäiseltä riviltä: "Kuka lienee alkuperäisen tekstin kirjoittaja? Ja mistä porukasta hän itse on?" Oma nimeni on nähtävissä tekstin yläpuolella, joten pieni googlaus toisi vastauksen ensimmäiseen kysymykseen. Vielä kuvaavampi on silti toinen kysymys. Jälleen on selvää kirjoituksiani tai puheitani seuranneille, että minä en ole mistään porukasta. Pyrin tällaisilla kirjoituksillani juuri luomaan sitä porukkaa, johon voisin itse kuulua vallankumouksellisena radikaalivasemmistolaisena, sillä mikään nykyisistä porukoista ei tee vallankumousta – ainakaan vielä vuosikymmeniin. Ja etenkin ympäristösyistä, perskekohallituksen myötä jo muistakin syistä, vallankumouksella on kiire.

Häkellyttävää on myös lukea ViPun poistokommentista, että "kaiken yhteistyön edellytyksenä on luonnollisesti luottamus, vallankumouksellisten välinen solidaarisuus". Itse julistan Anarkismin ongelmallisuus -tekstin päätteeksi, kuten näkyy, että "vallankumouksellinen yhtenäisyys nyt". Ilmeisesti yhtenäisyys ja solidaarisuus poikkeavat toisistaan sen verran, että ViPun moderaattorille se on soittanut hälytyskelloja jostakin "yhdestä puolueesta". Vielä kerran: kuka on lukenut tai kuunnellut minua, tietää, ettei tämä pidä kohdallani paikkaansa.

En pysty olemaan ajattelematta, että jälleen kerran joku oikeistolainen, kapitalismimyönteinen, vallankumouksen ammattivastustaja nauraa hekottelee jossakin kabinetissa saatuaan vielä nämäkin vallankumoukselliset kääntymään tekaistuin ja vääristetyin perustein toisiaan vastaan. Vallankumous syö lapsensa? Ei minua.

Alla alkuperäinen Vihreän Puolueen sivuilla julkaistu blogitekstini Anarkismin ongelmallisuus:

Kirjoitan nyt aiheesta tai näkökulmasta, joka saattaa kääntää muutaman pään minua vastaan. Olen ollut mukana lukuisissa mielenosoituksissa, joita ovat järjestäneet tai joihin ovat osallistuneet anarkistit. Olen jopa itse ollut järjestämässä mielenosoituksia yhdessä anarkistien kanssa. Näin haluan tapahtuvan jatkossakin. En siis ole anarkisti- tai anarkismivastainen ihminen. Anarkismissa ja anarkisteissa on kuitenkin epämiellyttäviä piirteitä, joista ollaan radikaalipiireissä hämmentävän hiljaa. Itseäni nuo piirteet kiusaavat, joten katkaisen hiljaisuuden.

Huhtikuussa 2015 olin mukana Mad Pride -kulkueessa Tampereella. Tapahtuman tarkoitus oli lisätä ihmisten tietoisuutta mielenterveysongelmista ja niihin liittyvästä sosiokulttuurisesta leimaamisesta. Minua ja kumppaniani arveluttivat esillä olleet poliittiset tunnukset. Näiden vastapainoksi mukana oli anarkisteja antivaalikampanjoineen. Vastapainoksi? Ei todellakaan. Anarkismi on poliittinen liike. Sitä paitsi, kun kulkueen ajankohta oli viikkoa ennen eduskuntavaaleja, tälle jengille yllytys äänestämättä jättämiseen oli vähän kuin yllytys mielenterveysasioiden saattamiseen vielä enemmän retuperälle. Niinhän on perskekohallituksen myötä käymässä.

Pääsemmekin varsinaiseen ongelmaan: kuka tarttuu anarkistien syöttiin, kuka jättää äänestämättä? Kyllä anarkistit tietävät valita kohderyhmänsä. Mad Pridekin oli täynnä vasemmistolaisia, vihreitä, puoluettomia antikapitalisteja ja muutoshakuisia (eko)humanisteja. Tämä lienee niitä asioita, joita ei pitäisi möläyttää ääneen, mutta kyseessä on fakta. Anarkismin vaikutuksesta siis vasemmistoliitto, vihreät, kommunistit, piraatit ja kenties demaritkin saavat aina vain vähemmän ääniä. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten ääniosuudesta anarkistit eivät lohkaise pois yhtään mitään. Niin vittumaista kuin tämä onkin sanoa ääneen, anarkismi vaikuttaa koko ajan 1) punavihreän politiikan hupenevaan vaalikannatukseen, 2) sen myötä oikeiston poliittiseen vallankaappaukseen. Anarkistit vastustavat oikeistoa, mutta heidän avullaan vasemmistoa marginalisoidaan.

Moni anarkisti luottaa siihen, että kun äänestysprosentti putoaa riittävän alas, ihmisten enemmistö ymmärtää, ettei hallituksella tai muulla julkisella vallalla ole enää mandaattia. Kuitenkin seurakuntien ja ylioppilaskuntien päättävät elimet valitaan usein 15–30 prosentin äänillä. Voimme olla varmoja, että mikäli Suomessa esim. eduskuntavaalien äänestysprosentti putoaisi alle 50:n, meitä aivopestäisiin kaikin voimin ajattelemaan, että eduskunnalla ja hallituksella on mandaatti: kansa olisi voinut äänestää muutosta, mutta se ei halunnut. Valtamedia, iso raha, nykyiset vallanpitäjät sekä poliisi ja armeija ovat joka tapauksessa kapitalistisen parlamentarismin puolella. Voimme myös olla aika varmoja, että hyvin suuri osa väestöstä hyväksyisi tämän mandaatin – osin älyllistä laiskuuttaan aivopesun kohteena, osin siksi, että lähtö anarkistien kanssa barrikadeille pelottaisi enemmän kuin individualistinen oman elämän jatkaminen. On siis todennäköistä, että jos äänioikeutettujen vähemmistö äänestäisi eduskuntavaaleissa, sillä ei olisi vaikutusta muuhun kuin oikeiston entistä paljon totalitaarisempaan ylivaltaan.

Yllä esitettyä ei pidä käsittää väärin. Itsekin näen rinnakkaisvallan kehittämisen, kansalaistottelemattomuuden, näennäisenemmistön tyrannian vastustamisen, yhteiskunnallis-poliittisen radikalismin ja vaihtoehtokulttuurin nyky-Suomessa mitä tärkeimmiksi asioiksi. Minusta niihin tärkeisiin asioihin kuuluu myös vaikuttaminen nykyisen poliittisen järjestelmän kautta. Ennen muuta ympäristöasioilla on koko ajan valtava kiire, eikä meidän pitäisi missään tapauksessa jäädä odottelemaan, että ihmiset muuten vain omia aikojaan "hiffaavat". Elämme propagandan, aivopesun ja manipulaation täyttämässä mediayhteiskunnassa, jossa sosiaalinen mediakin viime kädessä vain kaiuttaa valtamediassa tai muuten vain valtavirrassa esiin tulleita ideoita. Eivät ihmiset "hiffaa". Meidän on nöyrryttävä ja otettava toimintatapojen suhteen oppia radikaalioikeistolta, joka olisi jäänyt puolitiehen ilman perussuomalaisten nousua poliittisen järjestelmän sisällä. Toimintaa tehostaisi kummasti uusi radikaali vasemmisto, joka parhaimmillaan yhdistäisi koko antikapitalistista kenttää syvävihreistä vanhan liiton kommunisteihin.

Tästä saan aasinsillan toiseen asiaan, joka anarkistien (ja kommunistien) kohdalla on aina kiukuttanut. Sitä voi luonnehtia nurkkakuntaisuudeksi tai fundamentalismiksi. Keskustelin eräänä päivänä yhden pesunkestävän anarkistin ja yhden anarkokommunistin kanssa sosiaalisessa mediassa. Pk-anarkisti syrjäytyi varsinaisesta keskustelusta pelkäksi vittuilijaksi jo siinä vaiheessa, kun kyseeseen tuli anarkistien ja kommunistien yhteistyö. Ei kuulemma tullut kyseeseen. Hänen väittämänsä olivat sen valossa, mitä itse nykykommareista tiedän, täysin järjenvastaisia – tyyliin "kommunisti tulee ja ampuu anarkistia selkään". En voinut olla visualisoimatta päässäni tilannetta, jossa anarkojengi vaihtaa leiriä kesken kapitalisminvastaisen mielenosoituksen. Anarkokommunistin kanssa keskustelu jatkui pidempään, mutta sekin tuntui valitettavan usein siltä kuin vain minä ajattelisin ja oivaltaisin itse hänen siteeratessaan jotakin anarkismin oppikirjaa. SKP:n kommunistien suhteen olen joutunut tottumaan siihen, että epäillään yhteistyökumppaneita paitsi maltillisemmassa, myös radikaalimmassa suunnassa. Ei hyvä.

Anarkismin, kommunismin, sosialismin ja syvävihreyden raja-aidat on kaadettava. Jokaisen anarkistin on oltava vähän myös kommunisti, sosialisti ja syvävihreä. Feminismin ja pasifismin on vuodettava samaan altaaseen ja tämän altaan feministien ja pasifistien piiriin. Vallankumouksellinen yhtenäisyys nyt! El pueblo unido jamás será vencido!

1 kommentti:

  1. Kirjoittajan oma kommentti: tänään (5. lokakuuta) minuun otti yhteyttä Vihreän Puolueen edustaja, joka kertoi, että blogini oli poistanut heidän sivuiltaan yksi henkilö, jolla ei olisi kuulunut olla enää moderointitunnuksia. Tarkennan siis, että ViPu ja minä emme ole napit vastakkain, vaan minua vastaan on toiminut yksi ViPua lähellä oleva ihminen, joka on ilmeisesti väärinkäyttänyt moderointioikeuksiaan.

    VastaaPoista