perjantai 23. lokakuuta 2015

Kohtaus tulevaisuuden Suomesta (toivottavasti ei toteudu)

"Poliisista päivää. Tulin ilmoittamaan, että asumuksenne on pystytetty laittomasti Tampereen Maanomistus Oy:n maille ja se täytyy purkaa. Jollette pura sitä itse ja roudaa rakennusmateriaaleja ynnä irtaimistoa johonkin lailliseen paikkaan, Pirkanmaan Purkutyö Oy tekee toimenpiteen ja lasku siitä tulee teille."
"No päivää. Tiedän kyllä, että laitontahan tämä on, mutta minulla ei ole muutakaan paikkaa, mihin mennä."
"Kuinka niin? Kaupungissa on lukemattomia asuntoja tyhjillään."
"Ei minulla ole varaa ostaa asuntoa tai edes maksaa vuokraa."
"No menkää sitten töihin."
"Minä olen töissä. Palkan sijaan minulle maksetaan pelkkää sosiaalitukea, joka ei riitä asunnon ostoon tai vuokranmaksuun."
"No menkää sitten palkkatöihin."
"Palkkatöitä ei ole tarjolla. Voisitte siellä poliisissa tutustua yhteiskunnallisiin tilastoihin, ennen kuin tulette tänne köyhiä häätämään."
"Olemme tutustuneet ja tiedämme, että tälläkin hetkellä on Tampereen seudulla useita palkkatyöpaikkoja vapaana ja koko maassa vielä paljon enemmän."
"Juu, onhan muutama sellainen työpaikka, johon vaaditaan oma auto, sekä pari sellaista työpaikkaa, joihin minulla ei ole ammattiosaamista."
"No ostakaa sitten auto tai kouluttautukaa uuteen ammattiin."
"Luuletteko tosiaan, että ihmisellä, jolla ei ole varaa asunnon vuokranmaksuun, on varaa auton hankintaan ja ylläpitoon? Opintolainaakaan minulle ei myönnetä, koska on vanhoja velkoja, ja opintoraha lakkautettiin viisi vuotta sitten, kuten varmasti tiedätte. Eikä silläkään olisi tullut toimeen."
"No ryhtykää sitten yrittäjäksi."
"Mistäs kuvittelette minun pieraisevan alkupääoman yritykselleni?"
"En minä tiedä eikä minua kiinnosta. Myykää vaikka huumeita. Teidän on kuitenkin kerättävä kimpsunne ja kampsunne ja lähdettävä Tampereen Maanomistus Oy:n mailta."
"Minulla ei edelleenkään ole minne mennä."
"Maaseudulla on halvempia asuntoja. Niiden vuokranmaksuun sosiaalitukikin saattaa riittää."
"Mutta siellä ei ole töitä, ja ilman työtä ei saa tukea. Sitä paitsi, jos jostakin löytyisi töitä, minulle tulisi nykyisen työsuhteen keskeytyksestä karenssi enkä alkuun saisi mitään tukea."
"No asukaa sitten jonkun sukulaisen tai tuttavan luona, kunnes palkkatyö löytyy."
"Äiti ja isä ovat kuolleet, ja sisko asuu Kiinassa. Tuttuja tietysti on, mutta he asuvat samanlaisissa asumuksissa kuin minä tai niin pienissä yksiöissä, etteivät he kovin hyvin mahdu sinne itsekään."
"No matkustakaa sitten Kiinaan."
"Liftaamallako?"
"Kuulkaas, nyt minä alan saada tarpeekseni teidän näsäviisaudestanne. Tehkää vain niin kuin minä sanon ja laki määrää. Muuten Pirkanmaan Purkutyö Oy tekee sen teidän puolestanne ja lasku tosiaan lähetetään teille."
"Mihin he aikovat sen laskun lähettää? Postiosoitetta ei ole nytkään ja..."
"Jos ette ole ilmoittanut sähköpostiosoitetta ja tilinumeroa viranomaisten tietoon, tehkää se välittömästi."
"Miten?"
"Se on helppo tehdä netissä."
"Mistä minä sen netin pieraisen?"
"Teillä näkyy olevan puhelin."
"Niin on, mutta ei nettiä. Ei ole varaa."
"Nettiin pääsee ihan kaikkialla. Kirjastoista, virastoista. Turha teidän on itsestänne mitään marttyyriä tehdä."
"Kaikki on maksullista. Kirjastokorttikin maksaa nyt, kun kirjastot on yksityistetty. Ja virastot on yksityistetty, ne verottavat minun netinkäyttöni suoraan sosiaalituesta. Lopputulemana käytän niin vähän nettiä, etten edes tiedä, onko minulla toimivaa sähköpostiosoitetta."
"Parempi nyt mennä kuuliaisesti sinne virastoon ja hankkia itsellenne sellainen."
"Tietääkseni se virasto, jossa olen joskus käynyt, on lakkautettu ja toiminnot siirretty Ideaparkiin, johon bussimatka maksaa 12 euroa yhteen suuntaan. Ja sille bussille on täältä yhdeksän kilometriä. Paikallisbussi menee reilun parin kilometrin päästä ja maksaa neljä euroa yhteen suuntaan. Minun täytyisi siis maksaa 32 euroa plus netinkäyttö ja kävellä viitisen kilsaa, tai maksaa 24 euroa plus netinkäyttö ja pyöräillä 18 kilsaa, tai maksaa netinkäyttö ja pyöräillä 53 kilsaa. Ei tule kauppoja."
"Tietää vaikeuksia, jollette tee työtä käskettyä."
"Päinvastoin. Laskua ei voi lähettää minulle ollenkaan, koska Pirkanmaan Purkutyö ei tiedä, mistä minut tavoittaa."
"Tehän olette töissä. Siinä tapauksessa teidät tavoittaa työpaikaltanne."
"Mutta eihän teillä ole hajuakaan, kuka minä olen. Voin sanoa olevani vaikka presidentti Justin Bieber. Käskekää vain lähettää laskuni Valkoiseen Taloon."
"Voimme tarvittaessa tutkia omaisuutenne ja etsiä identiteettikorttinne. Periaatteessa voimme tehdä sen vaikka heti, koska laittomaan asumukseen ei tarvita kotietsintälupaa."
"Siitä vain. Epäilen kuitenkin, herra konstaapeli, että se on tarpeetonta, koska kysymys taisi olla asunnon purkamisesta."
"Kuinka niin?"
"Luulisin, että Pirkanmaan Purkutyöltä ei löydy sellaista työntekijää, joka ei itse asuisi laittomasti. Se ei näet maksa työntekijöilleen palkkaa. Ja vaikka ihmiset on saatu tekemään kaikkia älyttömyyksiä, sitä minä en usko, että he ilmaiseksi jyräisivät nurin oman asuntonsa ja lähettäisivät laskun itselleen."
"Pirkanmaan Purkutyö Oy on kyllin viisas laittaakseen työntekijänsä purkamaan toistensa asunnot omiensa sijaan."
"Voisitte ennen toimenpiteisiin ryhtymistä googlata sanat 'työväen solidaarisuus'."
"Voisitte itse tulla jo pois sieltä 1900-luvulta."

torstai 8. lokakuuta 2015

Vittu, mitä paskaa

Tämän syyskauden aikana silmiimme on sattunut todella rumia kotimaan uutisia. Rasistit (virallisesti "maahanmuuttokriittiset", mikä termi on paljastunut todella naurettavaksi) ovat heitelleet kiviä ja jopa polttopullon kohti pakolaisia ja heidän suomalaisia auttajiaan. Pakolaisten vastaanottokeskuksia on yritetty tuhota. Rasistit ovat järjestäneet lukuisia pakolaisvastaisia mielenosoituksia, mm. järjestivät bussikyydin etelästä Tornion raja-asemalle. On myös herätetty henkiin rasistisia ja fasistisia järjestötunnuksia: Ku Klux Klanlapuanliike ja Combat 18.

Rasisteilla on ollut tapana perustella maahanmuuttovastaisuuttaan vetoamalla terrorismin uhkaan. "ISIS soluttautuu länsimaihin turvapaikanhakijoiden mukana." Ei vaadi suurta nerokkuutta ymmärtää, että rasistiliikkeen voimistumisen myötä meille Suomeen on saatu terroristeja ihan omasta takaa. "Rasis" tekee samoja tekoja, joiden rantautumisen tänne se mukamas haluaa estää. On myös hyvin yleinen kokemus, että maahanmuuttajat eivät useimpia suomalaisia pelota, mutta jos paikalle sattuu joukko kiiluvasilmäisiä nahkapäisiä "isäm maam ystäviä", niin johan syntyy salavihkaista liikettä poispäin. Rasistit ovat Suomen "islamisteja".

Samaan aikaan rasistit ovat kuitenkin osoittautuneet myös täysin naurettaviksi, suunnilleen yhtä pateettisiksi kuin 1990-luvun saatananpalvojat. Lahden pelottava KKK-mielenosoittaja paljastui 19-vuotiaaksi pojanklopiksi. Rasistien mielenosoitukset ovat jääneet reilusti pienemmiksi kuin niiden vastareaktiona syntyneet antirasistiset mielenosoitukset. Tampereella rasisteja oli enintään 50 – meitä antirasisteja vähintään 300. Lisäksi rasistien mielenilmauksissa on kierrätetty sekä samoja osanottajia että samoja banderolleja. Voi sitä myötähäpeän määrää, kun näkee samat pallinaamat sekä Helsingin, Salon, Turun että Lahden mielenosoituskuvissa. Antirasistiset mielenilmaukset ovat olleet täysin paikallisia. Kaiken huipuksi sekä Lahdesta että Torniosta uutisoitiin, että lukuisat rasistimielenosoittajat olivat kännissä. Onko mitään säälittävämpää kuin "isäm maam ystävä", jonka poliisi ohjaa ulos mielenosoituksesta humalatilan tähden?

Rasistiaktivistit ovat siis a) terroristeja ja b) kiihkoilijoita, mutta myös 1) harvalukuinen vähemmistö, 2) todella epäuskottavia ja 3) ihan naurettavia. Tässä ei sinänsä ole suurta ongelmaa – kyllä suomalaisten enemmistö osaisi tehdä sellaisista pelleistä silppua. Nyt astuu kuitenkin kuvaan se varsinainen iso ongelma. Valtamedia nimittäin antaa toistuvasti enemmän palstatilaa rasistiselle vähemmistölle kuin antirasistiselle enemmistölle, kaiuttaa edellisen näkemyksiä ja samastaa ne täysin katteettomasti kansan syviin riveihin, ja mikä pahinta: esittelee rasistien hyökkäykset "ääriliikkeiden välisinä selkkauksina". Jos siis rasistit heittelevät kivillä maahanmuuttajia, valtamedian mukaan kyseessä on tasapuolinen "nujakka". Jos rasisti säntää päätä pahkaa antirasistien kimppuun ja nämä laittavat hänet aisoihin itsepuolustuksena, saamme lukea lehdistä "anarkistien hakanneen maahanmuuttokriitikon". Voimme olla varmoja, että jos rasistit aloittaisivat sisällissodan, valtamedia taiteilisi syyn joko antirasistien tai tasapuolisesti molempien niskoille. Tämä on lievästi sanoen huolestuttavaa. Varsin huolestuttavaa on sekin, jos lapsiperheet, hymyilevät hippitytöt ja muut antirasististen mielenilmausten vakioainekset leimataan osaksi ääriliikettä.

Kaikessa tässä on jotain perin tuttua. Elokuun 22. päivänä osallistuimme Joukkovoiman suurmielenosoitukseen Helsingissä. Kysymys oli hallituksen ajamasta leikkaus- ja kurjistamispolitiikasta. Silloinkin päällemme heiteltiin samoja marginaali- ja ääriliikeleimoja, vaikka kyseessä oli suurin "liikkuva" mielenilmaus Suomessa vuosikymmeniin. Yhdeksän poliisia vastaan hangoitellutta henkilöä, joiden osanotto varsinaiseen tapahtumaan oli kyseenalaista, kiinnosti valtamediaa paljon enemmän kuin meidän vähintään 10 000 osallistujan positiivisen radikaali meininki ja sanoma. Mikä yhdistää Joukkovoiman mielenilmausta ja antirasistisia mielenosoituksia? Me. Keitä me olemme? Joukko leimallisesti vasemmistolaisia ihmisiä. Valtamedian lamaannuttavassa vääristelyssä on siis kysymys järjestelmällisestä vasemmistovastaisesta toiminnasta. Jopa rasistinen radikaalioikeisto kelpaa keppihevoseksi (sen lisäksi, että pakolaiskysymys kelpaa hajota ja hallitse -politiikan keppihevoseksi), sillä kapitalistit tietävät, että ainoa todellinen uhka heille tulee vasemmalta. Paitsi, että suurkapitalistit omistavat kaikki suuret mediatalot ja Ylen johdossakin on kokoomuslainen (sen lisäksi, että valtiollinen media kaiuttaa aina ensisijaisesti poliittisten vallanpitäjien ääntä), on myös selkeästi tutkittu, että 50 % Suomen mediaeliitistä kannattaa kokoomusta.

Valtamedian puolueellisuus voisi olla perin selkeä ja yksiselitteinen tosiasia. Ikävä kyllä rasistiklikki ja valtamedia tekevät koko ajan yhteistyötä sen hämärtämiseksi. Rasisteillahan on oma MV-"lehti", joka julkaisee goebbelsilaisittain häpeilemättömän valheellista propagandaa – jota rasistit sitten levittävät sosiaalisessa mediassa. Koska valtamedia ei ymmärrettävästi (mm. siksi, että MV varastaa valtamediajuttuja ilman oikeuksia) julkaise useimpia MV:n tölväyksiä, rasistit julistavat, että valtamedia on valheellinen ja puolueellinen. Minunlaiseni valtamediakriitikon silmät ovat selällään negatiivisesta ällistyksestä: vihdoinkin Suomessa on ihmisryhmä, joka levittää aktiivisesti näkemystä valtamediasta puolueellisena ja valheellisena kokonaisuutena, mutta mitä vittua? Asia onkin ylösalaisin. Brutaalioikeistolaista valtamediaa väitetään pokkana punavihreäksi ja sen kriitikot ovat niitä, joita valtamedia perusteettomasti hyysää. Ei jumalauta. Valtamedia on tietysti tarttunut syöttiin ja levittänyt sanomaa rasistien valtamediakritiikistä niin korosteisesti, että jos eläisimme Agatha Christien dekkarissa, päähenkilö olisi oivaltanut asiassa olevan jotain mätää. Minun ja muun radikaalivasemmiston valtamediakritiikistä se ei ole hiiskunut sanaakaan. Tahallista valehtelua on myös väite viime vuonna Venäjää puolustaneiden nettikirjoittajien siirtymisestä tänä vuonna maahanmuuttoa vastustavaan leiriin. Valtamedia tekee kaikkensa hämärtääkseen sen totuuden, että vasemmalla nähdään, tiedetään ja tunnetaan koko "Matrix" eikä vain pieniä, helposti hyväksikäytettäviä osia siitä.

Vittu, mitä paskaa!

lauantai 3. lokakuuta 2015

Anarkismin ongelmallisuus ja Vihreä Puolue

Torstaina 1. lokakuuta 2015 kirjoitin blogiini Vihreän Puolueen sivuilla otsikolla Anarkismin ongelmallisuus. Olen pitänyt ViPun sivuilla blogia, koska "puolueen" edustajat itse pyysivät minua siihen hommaan. En ole koskaan ollut ViPun jäsen. Olen kuitenkin luennoinut muutaman kerran heidän organisoimissaan Kapakkapolitiikka- ja Ravintelivalistus-tilaisuuksissa Tampereella. Myös täksi syyskaudeksi minua pyydettiin luennoimaan. Kieltäydyin, koska muistelin edellistä syksyä (2014), jolloin poliittis-kulttuurinen "muudini" ehti selvästi muuttua ennen luentopäivää ja koin vanhan aihevalinnan, vanhan näkökulman suhteen tiettyä väkinäisyyttä luentotilaisuudessa. Joka tapauksessa suhteeni Vihreään Puolueeseen on ollut positiivinen ja ennen kaikkea luottamuksellinen. He tietävät, mitä saavat.

Seuraavana päivänä (2.10.) Perttu Piirto -niminen henkilö antoi Twitterissä ViPulle kielteisen palautteen minun blogitekstini julkaisemisesta. Hänen perustelunsa olivat varsin yksisuuntaisia ja ilmensivät juuri niitä anarkismin ongelmia, joista tekstissäni kirjoitin. Niinpä perustelut olivat myös melko "vaarattomia". Lauantaiaamuun (3.10.) mennessä Vihreä Puolue oli kuitenkin poistanut sivuiltaan koko blogini – ei edes pelkkää viimeisintä kirjoitusta, vaan kaikki tekstit. Itselläni ei ole edes ollut vanhempia blogitekstejä tallessa, sillä ne ovat olleet luottamuksellisesti tallessa ViPun sivuilla. Perusteluna ei käytetty lukijapalautetta, vaan – mitä käsittämättömintä ja valheellisinta – väittämää, että kannatan jotakin eduskuntapuoluetta ja samalla talouskasvua. Jokainen blogitekstejäni ja twiittejäni lukenut tai puheenvuorojani kuunnellut ihminen tietää, ettei tämä pidä paikkaansa. Olen ihan samaa mieltä perustelun kanssa, että kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet talouskasvuun ja talouskasvua on ekologisista syistä vastustettava. Olen vuodesta 2008 äänestänyt SKP:tä, enkä varsinaisesti kannata edes sitä puoluetta. Pyrin tällaisilla kirjoituksillani nimenomaan edistämään uutta radikaalin vasemmiston yhteistyötä, joka sijoittuu vasemmistoliiton vasemmalle puolelle, kaataa raja-aidat sillä saralla ja korjaa ne virheet, joita esimerkiksi SKP:n ohjelmassa ja toiminnassa yhä on. Tämä ei ViPun moderaattoria kiinnosta. Poliittisen järjestelmän sisällä toimimisen hyväksyminen on syvävihreälle järjestölle selvästi syväpunainen vaate.

Blogitekstini pohjalta käytävän keskustelun Vihreän Puolueen moderaattori alisti Takku.netiin, mikä on sinänsä varsin kuvaavaa – etenkin, kun ViPu ei ohjelmassaan ilmoittaudu anarkistiseksi (tosin myös Takku välttelee leimaa, vaikka se on sivuston esittelyn pohjalta varsin ilmiselvä; Twitterissä se käyttää ilmausta "Finnish anarchist website"). Minun silmääni Takku on aina ollut eräänlainen Anarko-Hommaforum. Keskustelun älyllinen taso ei loista omaa sisäpiiriä pidemmälle. Niinpä ei yllätä, millä tasolla blogitekstistäni on keskusteltu. Avainesimerkki löytyy heti ensimmäisen kommentin ensimmäiseltä riviltä: "Kuka lienee alkuperäisen tekstin kirjoittaja? Ja mistä porukasta hän itse on?" Oma nimeni on nähtävissä tekstin yläpuolella, joten pieni googlaus toisi vastauksen ensimmäiseen kysymykseen. Vielä kuvaavampi on silti toinen kysymys. Jälleen on selvää kirjoituksiani tai puheitani seuranneille, että minä en ole mistään porukasta. Pyrin tällaisilla kirjoituksillani juuri luomaan sitä porukkaa, johon voisin itse kuulua vallankumouksellisena radikaalivasemmistolaisena, sillä mikään nykyisistä porukoista ei tee vallankumousta – ainakaan vielä vuosikymmeniin. Ja etenkin ympäristösyistä, perskekohallituksen myötä jo muistakin syistä, vallankumouksella on kiire.

Häkellyttävää on myös lukea ViPun poistokommentista, että "kaiken yhteistyön edellytyksenä on luonnollisesti luottamus, vallankumouksellisten välinen solidaarisuus". Itse julistan Anarkismin ongelmallisuus -tekstin päätteeksi, kuten näkyy, että "vallankumouksellinen yhtenäisyys nyt". Ilmeisesti yhtenäisyys ja solidaarisuus poikkeavat toisistaan sen verran, että ViPun moderaattorille se on soittanut hälytyskelloja jostakin "yhdestä puolueesta". Vielä kerran: kuka on lukenut tai kuunnellut minua, tietää, ettei tämä pidä kohdallani paikkaansa.

En pysty olemaan ajattelematta, että jälleen kerran joku oikeistolainen, kapitalismimyönteinen, vallankumouksen ammattivastustaja nauraa hekottelee jossakin kabinetissa saatuaan vielä nämäkin vallankumoukselliset kääntymään tekaistuin ja vääristetyin perustein toisiaan vastaan. Vallankumous syö lapsensa? Ei minua.

Alla alkuperäinen Vihreän Puolueen sivuilla julkaistu blogitekstini Anarkismin ongelmallisuus:

Kirjoitan nyt aiheesta tai näkökulmasta, joka saattaa kääntää muutaman pään minua vastaan. Olen ollut mukana lukuisissa mielenosoituksissa, joita ovat järjestäneet tai joihin ovat osallistuneet anarkistit. Olen jopa itse ollut järjestämässä mielenosoituksia yhdessä anarkistien kanssa. Näin haluan tapahtuvan jatkossakin. En siis ole anarkisti- tai anarkismivastainen ihminen. Anarkismissa ja anarkisteissa on kuitenkin epämiellyttäviä piirteitä, joista ollaan radikaalipiireissä hämmentävän hiljaa. Itseäni nuo piirteet kiusaavat, joten katkaisen hiljaisuuden.

Huhtikuussa 2015 olin mukana Mad Pride -kulkueessa Tampereella. Tapahtuman tarkoitus oli lisätä ihmisten tietoisuutta mielenterveysongelmista ja niihin liittyvästä sosiokulttuurisesta leimaamisesta. Minua ja kumppaniani arveluttivat esillä olleet poliittiset tunnukset. Näiden vastapainoksi mukana oli anarkisteja antivaalikampanjoineen. Vastapainoksi? Ei todellakaan. Anarkismi on poliittinen liike. Sitä paitsi, kun kulkueen ajankohta oli viikkoa ennen eduskuntavaaleja, tälle jengille yllytys äänestämättä jättämiseen oli vähän kuin yllytys mielenterveysasioiden saattamiseen vielä enemmän retuperälle. Niinhän on perskekohallituksen myötä käymässä.

Pääsemmekin varsinaiseen ongelmaan: kuka tarttuu anarkistien syöttiin, kuka jättää äänestämättä? Kyllä anarkistit tietävät valita kohderyhmänsä. Mad Pridekin oli täynnä vasemmistolaisia, vihreitä, puoluettomia antikapitalisteja ja muutoshakuisia (eko)humanisteja. Tämä lienee niitä asioita, joita ei pitäisi möläyttää ääneen, mutta kyseessä on fakta. Anarkismin vaikutuksesta siis vasemmistoliitto, vihreät, kommunistit, piraatit ja kenties demaritkin saavat aina vain vähemmän ääniä. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten ääniosuudesta anarkistit eivät lohkaise pois yhtään mitään. Niin vittumaista kuin tämä onkin sanoa ääneen, anarkismi vaikuttaa koko ajan 1) punavihreän politiikan hupenevaan vaalikannatukseen, 2) sen myötä oikeiston poliittiseen vallankaappaukseen. Anarkistit vastustavat oikeistoa, mutta heidän avullaan vasemmistoa marginalisoidaan.

Moni anarkisti luottaa siihen, että kun äänestysprosentti putoaa riittävän alas, ihmisten enemmistö ymmärtää, ettei hallituksella tai muulla julkisella vallalla ole enää mandaattia. Kuitenkin seurakuntien ja ylioppilaskuntien päättävät elimet valitaan usein 15–30 prosentin äänillä. Voimme olla varmoja, että mikäli Suomessa esim. eduskuntavaalien äänestysprosentti putoaisi alle 50:n, meitä aivopestäisiin kaikin voimin ajattelemaan, että eduskunnalla ja hallituksella on mandaatti: kansa olisi voinut äänestää muutosta, mutta se ei halunnut. Valtamedia, iso raha, nykyiset vallanpitäjät sekä poliisi ja armeija ovat joka tapauksessa kapitalistisen parlamentarismin puolella. Voimme myös olla aika varmoja, että hyvin suuri osa väestöstä hyväksyisi tämän mandaatin – osin älyllistä laiskuuttaan aivopesun kohteena, osin siksi, että lähtö anarkistien kanssa barrikadeille pelottaisi enemmän kuin individualistinen oman elämän jatkaminen. On siis todennäköistä, että jos äänioikeutettujen vähemmistö äänestäisi eduskuntavaaleissa, sillä ei olisi vaikutusta muuhun kuin oikeiston entistä paljon totalitaarisempaan ylivaltaan.

Yllä esitettyä ei pidä käsittää väärin. Itsekin näen rinnakkaisvallan kehittämisen, kansalaistottelemattomuuden, näennäisenemmistön tyrannian vastustamisen, yhteiskunnallis-poliittisen radikalismin ja vaihtoehtokulttuurin nyky-Suomessa mitä tärkeimmiksi asioiksi. Minusta niihin tärkeisiin asioihin kuuluu myös vaikuttaminen nykyisen poliittisen järjestelmän kautta. Ennen muuta ympäristöasioilla on koko ajan valtava kiire, eikä meidän pitäisi missään tapauksessa jäädä odottelemaan, että ihmiset muuten vain omia aikojaan "hiffaavat". Elämme propagandan, aivopesun ja manipulaation täyttämässä mediayhteiskunnassa, jossa sosiaalinen mediakin viime kädessä vain kaiuttaa valtamediassa tai muuten vain valtavirrassa esiin tulleita ideoita. Eivät ihmiset "hiffaa". Meidän on nöyrryttävä ja otettava toimintatapojen suhteen oppia radikaalioikeistolta, joka olisi jäänyt puolitiehen ilman perussuomalaisten nousua poliittisen järjestelmän sisällä. Toimintaa tehostaisi kummasti uusi radikaali vasemmisto, joka parhaimmillaan yhdistäisi koko antikapitalistista kenttää syvävihreistä vanhan liiton kommunisteihin.

Tästä saan aasinsillan toiseen asiaan, joka anarkistien (ja kommunistien) kohdalla on aina kiukuttanut. Sitä voi luonnehtia nurkkakuntaisuudeksi tai fundamentalismiksi. Keskustelin eräänä päivänä yhden pesunkestävän anarkistin ja yhden anarkokommunistin kanssa sosiaalisessa mediassa. Pk-anarkisti syrjäytyi varsinaisesta keskustelusta pelkäksi vittuilijaksi jo siinä vaiheessa, kun kyseeseen tuli anarkistien ja kommunistien yhteistyö. Ei kuulemma tullut kyseeseen. Hänen väittämänsä olivat sen valossa, mitä itse nykykommareista tiedän, täysin järjenvastaisia – tyyliin "kommunisti tulee ja ampuu anarkistia selkään". En voinut olla visualisoimatta päässäni tilannetta, jossa anarkojengi vaihtaa leiriä kesken kapitalisminvastaisen mielenosoituksen. Anarkokommunistin kanssa keskustelu jatkui pidempään, mutta sekin tuntui valitettavan usein siltä kuin vain minä ajattelisin ja oivaltaisin itse hänen siteeratessaan jotakin anarkismin oppikirjaa. SKP:n kommunistien suhteen olen joutunut tottumaan siihen, että epäillään yhteistyökumppaneita paitsi maltillisemmassa, myös radikaalimmassa suunnassa. Ei hyvä.

Anarkismin, kommunismin, sosialismin ja syvävihreyden raja-aidat on kaadettava. Jokaisen anarkistin on oltava vähän myös kommunisti, sosialisti ja syvävihreä. Feminismin ja pasifismin on vuodettava samaan altaaseen ja tämän altaan feministien ja pasifistien piiriin. Vallankumouksellinen yhtenäisyys nyt! El pueblo unido jamás será vencido!