Suomalainen puoluekenttä on jo nimistön puolesta aika epäselvä tapaus. Moni on esimerkiksi tehnyt havainnon, ettei vihreiden vihreys ole enää sellaista vihreyttä kuin 1980-luvulla määriteltiin. "Kokoomus" puolestaan ei tarkoita mitään, "perussuomalaiset" on alusta lähtien pelkkä kauppanimi ja "Muutos 2011" meni jo. Niinpä olen päättänyt esittää, kuinka puolueet voisivat uudelleennimetä itsensä – ja viime kädessä uudelleenjärjestää itsensä.
Kokoomus (Kansallinen Kokoomus) oli eduskuntavaalien 2011 suurin puolue, joten aloitan siitä. Mitä sana "kokoomus" edes tarkoittaa? Eräät hyllystäni löytyvät 1950-luvun kirjat paljastavat, että sanaa on käytetty samassa merkityksessä kuin "koostumus" tai vaihtoehtoisesti "kokoonpano". Politiikassa sekään ei tarkoita yhtään mitään. "Kansallinen" puolue ei ole yhtään sen enempää, sillä kokoomus on EU-integroitumisen ja maahanmuuton lisäämisen ykkösinsinööri Suomen poliittisella kartalla.
• Uusi nimiehdotus: Oikeisto
• Naseva pilkkanimi: "Riistokapitalistit"
SDP (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue) on typerryttävä nimi jo siinä mielessä, että keskimmäinen sana "sosialidemokraattinen" periytyy ajalta, jolloin Eurooppa kirjoitettiin "Europa" ja sosiaalinen oli "sosialinen". Tästä voisi tehdä päätelmän, että SDP on sata vuotta aikaansa jäljessä. Ehkä tämän hysteeriseksi vastapainoksi puolueella on viimeistään 1990-luvulta lähtien ollut pakkomielle myös pinnallisen valtavirran modernina pitämästä hötöstä. EU:hun ja uusliberalismiin on hurahdettu täydellisesti, minkä myötä puolue ei missään tapauksessa ole sosiaalidemokraattinen ja Suomikin vaikuttaa nimessä hiukan näytellyltä.
• Uusi nimiehdotus: Työväen Keskustapuolue, TKP
• Naseva pilkkanimi: "Kieltolakipuolue"
Perussuomalaiset, Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) semiurbanisoitunut jatko-osa, herättää nykysuomalaisissa tunteita vielä enemmän kuin demarit tai jopa kokoomus. Asiaan liittyvä hömppäkysymys kuuluu: ovatko he natseja? Vastaus kysymykseen on ei. Muutamilla persuilla on kyllä selviä fasistisympatioita, mutta oleellisempi ideologinen määrite on uuskonservatismi. Näin ollen persut eivät myöskään edusta äärioikeistoa. Periaatteen konservatismi hyödyntää aina oikeistolaisten ideoiden kylkiäisenä myös muutamia vasemmistolaisia ideoita. Uskallan väittää, että ilman jälkimmäisiä persujen suosio ei olisi nykyistä lähelläkään.
• Uusi nimiehdotus: Konservatiivit
• Naseva pilkkanimi: "Peräsuomalaiset"
Keskusta (Suomen Keskusta) on noussut gallupien mukaan Suomen suurimmaksi puolueeksi, koska hallitus on huono, keskusta on oppositiossa ja persut toilailevat. Yksinkertaista matematiikkaa. Helsingissä ja eräissä muissa kaupungeissa keskustan kannatusta ei haluta ymmärtää tai hyväksyä, mikä ei ole ihme, sillä puolueen kannatus on niissä alhainen. Kun siirrytään pienempiin taajamiin ja maaseudulle, on toinen ääni kellossa. Ilmeisesti keskusta tavoittaa jotain olennaista syrjäsuomalaisten sielusta – tai sitten ainoastaan mielistelee heitä. Puolueen nimi ainakin hämää: paitsi, ettei kaupunkien keskustoissa juuri kannateta sitä, oli keskusta erään analyysin mukaan viime eduskuntavaalien toiseksi oikeistolaisin puolue heti kokoomuksen jälkeen.
• Uusi nimiehdotus: Keskustaoikeisto
• Naseva pilkkanimi: "Kehittyvien maakuntien Suomi"
Vasemmistoliitto (eli "vasemmisto", kuten puolue haluaa nimensä lyhentää) saa äänet noin kahdeksalta prosentilta suomalaisia äänestäjiä – heiltä, jotka määrittelevät itsensä "vasemmistolaisiksi" ja olettavat tukevansa "vasemmistopolitiikkaa". Tämä valottaa jo hieman vassareiden ongelmaa. Heidän tehtävänsä eduskunnassa (ja hallituksessa) on olla vasemmisto. He hoitavat sen tehtävän ja näyttelevät sen roolin. Oikeastihan kokoomuksen ja Jyrki Kataisen johtamassa hallituksessa ei voi olla vasemmistoa, mutta sielläpä vain vassarit pönöttävät. Kaikki on alusta loppuun teatteria, eivätkä useimmat vassaripoliitikot – äänestäjistä puhumattakaan – edes tajua sitä. Toki vasemmistoliiton poliittiset linjaukset ovat kallellaan vasemmalle. Mutta vain kallellaan.
• Uusi nimiehdotus: Sosiaalidemokraatit
• Naseva pilkkanimi: "Valevasemmisto"
Vihreät (myös Vihreä liitto) nappasivat tunnusvärinsä ympäristöajattelusta, joka alkuaikojen vihreillä oli niin sanotusti vihreä lanka. Moni äänestäjä kuvittelee vihreyden merkitsevän edelleen ympäristöä, mutta jos asiaa kysyy nuorilta viheraktiiveilta esimerkiksi Tampereen Keskustorilla ennen vaaleja, ilmenee, että heille väri tarkoittaa jotain ihan muuta. Näytetään vihreää valoa = ollaan suvaitsevia? Jotain sinnepäin. Vaikka oikeistomedia muistaakin jatkuvasti mainita, että ainakin Satu Hassilla on vähemmistökommunistinen tausta, oli useamman viherpoliitikon juuret Liberaalisessa Kansanpuolueessa (LKP). Nykyisin puolue on palannut hegemonisen valtalinjansa juurille: ympäristöradikalismista ei näy enää jälkeäkään, ihan klassisesta liberalismista sitäkin enemmän.
• Uusi nimiehdotus: Liberaalit
• Naseva pilkkanimi: "Monikulttuurinen Kaupunkipuolue (MoKa)"
RKP (Ruotsalainen Kansanpuolue, Svenska Folkpartiet, SFP) ei nimensä perusteella edusta mitään muuta linjaa kuin "ruotsalaisia". Tämä aiheuttaa sukupolvesta toiseen hämmennystä, sillä eikö kysymys kuitenkin ole ruotsinkielisestä tai enintään suomenruotsalaisesta väestöstä? Poliittinen linjattomuuskin on hämäystä, sillä RKP on ihan selvästi kallellaan oikealle ja muun muassa ympäristöasioissa aika toivoton.
• Uusi nimiehdotus: Suomenruotsalainen Keskustaoikeisto, SRKO (Finlandssvenska Center-högern, FSCH)
• Naseva pilkkanimi: "Svenska talande bättre folkparti"
Kristillisdemokraattien (Suomen Kristillisdemokraatit) nimi oli aikanaan Suomen Kristillinen Liitto (SKL). Nimi täsmäsi paremmin kuin nykyinen, sillä Päivi Räsäsen poppoo ei ole herättänyt huomiota demokraattisuudellaan. Nykyiseen hallitusohjelmaankin se sai läpi pari vanhoillista pykälää, joita yksikään muu hallituspuolue ei kannata. Demokratian sijaan olisi reilu peli tuoda esille puolueen vanhoillisuutta – toisin sanoen konservatiivisuutta.
• Uusi nimiehdotus: Kristilliskonservatiivit
• Naseva pilkkanimi: "Päivi Räsänen"
Piraattipuolue herätti kummastusta eduskuntavaaleissa 2011. Avainkysymys kuului: "Keitä he ovat?" Mysteeri on sittemmin avautunut puoliksi tai yhdestä nurkasta. Yhtenäistä poliittista linjaa piraateilla ei ole, ellei sellaiseksi riitä kansalaisoikeuksien ja yksityisyydensuojan puolustaminen. Nimivalinta kyllä kielii selkeästä radikalismista. Moni piraatti puhuu netissä varsin asiaa, mutta jokunen piraatti vastineeksi myös ihan puppua.
• Uusi nimiehdotus: Radikaaliliberaalit
• Naseva pilkkanimi: "Ripattipuolue"
SKP (Suomen Kommunistinen Puolue) saattaa olla tämän kirjoittajan mielestä maamme poliittisen kentän paras puolue, mutta se ei ole vielä kovin paljon. SKP:n jatkuvana ongelmana on olla "vasemmistoliitompi kuin itse vasemmistoliitto". Näin ollen on harmi, että vassarit ovat olemassa ja vetävät monen äänestäjän silmissä roolinsa edelleen aika uskottavasti. Kun vasemmistoliitto on poliittiselta väriltään enintään sosiaalidemokraattinen, on SKP enintään sosialistinen. Toki puolueen riveissä vaikuttaa lukuisia vanhan liiton kommunisteja ja uusradikalisoitunuttakin väkeä. Kunpa heidän äänensä kuuluisi paremmin.
• Uusi nimiehdotus: Sosialistit
• Naseva pilkkanimi: "Äärivasemmistoliitto"
Muutos 2011:n nimi on herättänyt jatkuvaa kummastusta, sillä vuosi 2011 tuli ja meni eikä muutosta saanut aikaan Muutos-nimen piskuinen kantaja, vaan sen "isoveli" perussuomalaiset. James Hirvisaaren potkut emäpuolueesta tekivät Muutoksesta eduskuntapuolueen, vaikka sen kannatus vuoden 2011 vaaleissa oli vain 0,26 %. "Sarvihiiren" vanavedessä on vaihtanut leiriä muutama muukin persujen oikean laidan aktiivi. On mielenkiintoista seurata, miten heidän ideologiansa lyö kättä radikaalin suoran demokratian vaatimuksen kanssa.
• Uusi nimiehdotus: Radikaalikonservatiivit
• Naseva pilkkanimi: "Muutos 2011"
Itsenäisyyspuolue (myös Ipu) on kuulunut poliittisen kentän lilliputteihin jopa SKP:hen verrattuna, mutta nyt puolue saattaa olla noususuhdanteessa. Se on nimittäin melko uskottava EU-kriittinen ryhmittymä persujen ryhdyttyä nynnyilemään. Myös Verkkomedian päätoimittaja Janus Putkonen vannoo Ipun nimeen. Joillakuilla on puolueesta sitkeä harhaluulo, että se edustaa oikeistoa tai jopa äärioikeistoa. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Mutta kuten yllä kirjoittamastani huomaa, moni muukaan asia liittyen puolueisiin nyky-Suomessa ei pidä paikkaansa.
• Uusi nimiehdotus: Itsenäisyyspuolue on OK, mutta jos nimi halutaan muuttaa, se voisi olla Keskustavasemmistolainen Itsenäisyyspuolue, KVIP
• Naseva pilkkanimi: "Salaliittopuolue"
STP (Suomen Työväenpuolue) ja KTP (Kommunistinen Työväenpuolue) ovat niin samankaltaisia tapauksia, että ne voi käsitellä yhdessä. Molemmat ovat radikaalivasemmiston miniatyyripuolueita, joilla kuitenkin on oma toisistaan ja SKP:stä poikkeava linjansa. Olen kuitenkin havainnut, että SKP:ssä on muutamia varsin STP:läisittäin ja kenties vielä useampia hyvin KTP:läisittäin ajattelevia ihmisiä. Lisäksi STP:n piirissä esiintyy joitakin melko SKP:läisiä ja/tai KTP:läisiä ajatuksia. En tunne KTP:n nykytilaa erityisen hyvin, mutta sen jäsenistön ideologinen yhteys molempiin muihin radikaalivasemmistopuolueisiin lienee päivänselvä. Kysymys on painotuseroista, joista puheen ollen tulee valitettavasti usein riitaa.
• Uudet nimiehdotukset: Radikaalivasemmisto (STP), Vanhan Liiton Kommunistit, VLK (KTP)
• Nasevat pilkkanimet: "Työväen sirpalepuolue" (STP), "Vanhan Liiton Kommunistit, VLK" (KTP)
Mitä yllä olevalle, sinänsä alusta loppuun älyttömälle asetelmalle voisi tehdä? Pahin vaihtoehto on jatkaa ennallaan: nythän ihmiset äänestävät vaaleista vaaleihin ihan muuta kuin luulevat äänestävänsä. Uudet nimet voisivat kertoa entistä paremmin, mistä puolueissa on kysymys – ja epäilen vahvasti, että puolueiden kannatussuhteet muuttuisivat täydellisesti. "Kokoomus"-nimi ei enää hämäisi puolivallattomia nuorliberaaleja, otsikko "konservatiivit" viehättäisi huomattavasti "perussuomalaisia" vähemmän ja ekologisten arvojen kannattajat joutuisivat "vihreän" leiman sijaan kurkistamaan puolueiden ohjelmia tai ehdokkaiden vaalikonevastauksia ekologisimman puolueen löytämiseksi (vuonna 2011 se oli Suomen Luonnon selvityksen mukaan vasemmistoliitto). Sosialistit voisivat äänestää sosialisteja ja radikaalivasemmisto radikaalivasemmistoa. Tulisi mielenkiintoista.
Silti yhä olisi jotain mätää Suomenmaassa, enkä nyt tarkoita keskustan lehteä. Miten kävisi, jos puolueet hajotettaisiin ja perustettaisiin joukko entisistä riippumattomia puolueita, joille annettaisiin helposti ymmärrettävät yleisluonteiset nimet? Sellaisia voisivat olla liberaalit, konservatiivit, sosiaalidemokraatit, sosialistit, kommunistit, ehkä ympäristöpuolue ja oletettavasti myös oikeisto, vaikken itse tykkääkään sellaisen olemassaolosta puoluekartalla. Vanhat ja uudet poliitikot voisivat mennä mukaan sennimisiin puolueisiin kuin tykkäisivät. Ehkä ensivaiheessa myös salattaisiin, keitä muita jäseniä kuhunkin puolueeseen on liittynyt. Kaikkein tärkeintä olisi, että pakka saataisiin sekaisin ja puoluekenttä uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti